30 huhtikuuta, 2007

300 puukkojunkkaria

Eivät näytä elokuvakriitikot hirveästi kehuskelevan uutta jenkkiläistä verilöylypätkää 300. Elokuvassa kourallinen spartalaisia jarruttaa kuningas Leonidaksen johdolla ratkaisevasti persialaista tuhatpäistä vandaalilaumaa. Splattereilla onkin tapana upota nykynuorisoon, jotka muodostavat leijonaosan tämän päivän elokuvateattereiden yleisöstä. Historioitsijat löysivät elokuvasta liudallisen epätäsmällisyyksiä. Eivät kriitikoidenkaan arviot ole kannustavia, vaikka he itse yrittävät väittää muuta:
"Kreikkalaista mytologiaa, julmia kuninkaita, urheita sotureita ja kauniita naisia. Sotketaan joukkoon raakaa väkivaltaa, verta, suolenpätkiä ja epämuodostuneita hirviöitä. Maustetaan seksillä, teräksisillä vatsalihaksilla ja ripauksella mustaa huumoria. Tarjoillaan synkissä maisemissa, joissa veri on punaista ja taivas tumma. -- Ja ne erikoistehosteet.. Ne nyt vaan ovat upeita. Veri lentää, maisemat ovat majesteettisen karuja, hirviöt pelottavan aitoja. Mitä muuta voi vaatia? -- Sotureista on tehty autenttisen oloisia tappokoneita, joiden vartaloita on paranneltu maskeerauksen ja tietokonetekniikan avulla. Tuloksena on joukko maskuliinisia tappajia, jotka varmasti osaltaan vetävät puoleensa myös naiskatsojia, joita elokuvan väkivaltaisuus ja raakuus saattavat muuten arveluttaa."
Veren lentämisen ohella tarvitaan myös leipää, tietty. Ja tuon viimeisen lauseen jätän omaan arvoonsa.

"Taistelukentälle mukaan tuotu kamera taltioi säälittä irtoraajat ja verenroiskeet, ja varsinkin ensimmäisen taistelupäivän oopperamaisiin mittoihin kasvava väkivaltabaletti iskostuu mieleen väkisinkin. Hyvä hyvä."

Väkivalta jää pyörimään mieleen pidemmäksi aikaa. Hyvä, hyvä.

"-- ruumispinot kasvavat ja spartalaiset ovat iloisia, kun ovat vihdoin päässeet koulutustaan vastaavan työhön. -- Testosteronia hikoileva ja muskeleita homoeroottisesti palvova tarina on idioottimainen, mutta anteeksipyytelemätön. 300 on verenhimoisessa tyylilajissaan johdonmukainen, kokonainen ja viihdyttävä."

Tarpeeksi alas laskettu rima siis ylittyi. Jippii!

"On sitten makuasia, kuinka kauan jaksaa katsella hidastettuja kuvia puolialastomista miehistä tappamassa täysinpuettuja miehiä. -- pääpaino on vauvaöljyllä valellun Chippendales-ryhmän näköisissä sotureissa."

Kolmensadan muinaiskreikkalaisen puukkojunkkarin edesottamuksista en näillä näkymin halua saada visuaalista esittelyä, vaan Herodotoksen tarinat ja vanhempi elokuva saavat riittää minulle.

Ei pidä unohtaa, että näemme valkokankaalla vain käsikirjoittajan, ohjaajan, tietokonegrafiikon ja muutaman muun nykyihmisen näkemyksen kahden ja puolen tuhannen vuoden jälkeisistä tapahtumista. Virheitä on kosolti. Jos pystyisimme siirtämään aikakoneella Thermopylain solan taistelun veteraanin meidän aikaamme ja näyttäisimme hänelle 300 -elokuvan, sotilas pitäisi koko juttua kehnona vitsinä. Mutta, mutta:

Pata kattilaa soimaa.

Ei kommentteja: