Ajattelevien ihmisten lehti astuu samalle haravalle

No niinpä tietysti! Pitihän se arvata! Suomen Kuvalehti meni Kasjanovin haastattelu -jutussaan "Rohkea haastaja, mahdoton tehtävä" (nro. 37 14.9.2007) julkaisemaan allaolevan kuvan,


jossa kuvatekstinä oli: "Poliisi yritti pidättää -- Mihail Kasjanovin Moskovassa huhtikuussa järjestetyssä mielenosoituksessa, mutta hänen turvamiehensä ehtivät väliin."

Toimittaja Teppo Tiilikainen (tai jutun desinger) teki julkaisulle karhunpalveluksen, sillä kuvan tilanteessa Kasjanovia ei edes yritetä pidättää, kuten osoittavat toisesta kuvakulmasta näpätyt otokset.

SK:lta meni siis reilut viisi kuukautta saman haravan päälle astumiseen! Ja tämä oli siis "Ajattelevien ihmisten lehti"...

Tsemppiä!

P.S. Itse jutussa taas ei muistaakseni kerrottu mitään mullistavan uutta. Kevennetty nettiversio on ainakin sekundakamaa...

Testejä

Koskaan ei ole myöhäistä oppia itsestään lisää! Kas tässäpä pari sivullista testejä. Laadukkaampi ja höntimpi.

rude goldberg

Ah ja voih! Viime blogittamisestani taisi jo kulua luvattoman paljon aikaa! Yritän olla täst´edes järjestelmällisempi.

Mutta nyt asiaan! Osaako kukaan sanoa, mikä on rude goldberg? Rude Goldberg on edesmennyt jenkkianimaattori, joka keksi piirtää hullunkurisia vempaimia, joiden oli tarkoitus helpottaa jotakin työsarkaa, mutta laite tekikin hommasta vain entistä monimutkaisemman! Hilavitkuttimet nimettiin hänen mukaansa rude goldbergeiksi. Älkääkä yrittäkö väittää, ettette väsänneet mitään vastaavanlaista lapsina!

Esimerkiksi tämä yllä näkyvä automaattinen suuliinanliikuttaja: käsiliike saa leivän ponnahtamaan; papukaija kurkottaa leipää; suola kaatuu ämpäriin; ämpäri saa sytyttimen sytyttämään raketin sytytyslangan; raketi ampaisee taivaan tuuliin; ja käynnistää kellon; jonka heiluri liikuttaa suuliinaa! Simppeliä!

Jokainen on varmaan nähnyt seuraavan legendaarisen Tom ja Jerry -piirretyn, jonka rude goldbergissa on enemmän välivaiheita.

Systeemi on yhtä kiehtova todellisuudessakin! Kas tässä MythBustersien versio (Adam on hyvin, hyvin innostunut):

Kaikkein hienoimmat hökötykset ovat kuitenkin japsien (kuinkas muuten) käsialaa. Monta pientä nokkelaa "rudea". Taustamusiikki on upea.

Ja tietenkin kuuluisa Hondan mainos, joka saatiin purkkiin vasta 605 kerralla!

Kojeita kerrakseen! Ja täältä löytyy asteen verran hyödyllisempiä keksintöjä.

Leonid And The Leavings

Dam-dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam

Minä lähden Pohjois-Karjalaan
vaihdan valkolakin haalareihin
opiskelemaan yliopistoon
luen hissaa yrjöni nousuun



P.S. Joku heitti läpän katsokaa SIVUN alimmaista oikeaa KUVAA. Vaaroilla tavataan!

Linkkuveitsi

Sveitsin armeijan linkkuveitsiä valmistava Wenger -yhtiö teki oikean monsterin, jossa yhdistyy peräti 87 työkalua ja yhtiön yli 100 vuoden kokemus.

Mitäh!? Ei sateenvarjoa!?

Kuningas on kuollut

Näin alkajaiseksi loman jälkeen haluaisin aloittaa kirjoittamisen vähemmän innostavasta aiheesta, jonka huomioitta jättäminen on mielestäni kuitenkin syntillistä. Tänä kesänä, 23. kesäkuuta, sain Venäjällä ollessani kuulla illan pääuutislähetyksestä musertavan uutisen: kuuluisa ja pidetty venäläinen animaattori-ohjaaja Aleksandr Tatarski kuoli edellisyönä sydänkohtaukseen 56-vuotiaana.

Voisin epäröimättä nimetä tämän henkilön venäläisen animaatiotaiteen yhdeksi patriarkaksi ja suunnannäyttäjäksi. Kuningas on kuollut - mutta eläköön kuningaskunta!

Kiovassa syntynyt Tatarski opiskeli päätoimisesti elokuvatoimittajaksi ja dramaturgiksi, mutta suoritti oheessa kolmivuotisen piirroselokuva -kurssin, valmistuen animaattoriksi. Kuitenkin juuri jälkimmäinen vei hänet (onneksi) mennessään. Tatarski aloitti uran vuonna 1968 animaatiostudiossa värienhämmentäjänä. Vuonna 1980 hän työskenteli jo moskovalaisessa studiossa ohjaajana. Myöhemmin hän perusti oman Pilot -studionsa, josta tuli ensimmäinen ei-valtiollinen studio uudessa Venäjässä. Keskellä 90-luvun alun sekasortoa studio oli melkeinpä ainut toimintakykyinen maassa.

Viime aikoina Tatarski sai paljon julkisuutta uuden animaatioprojektinsa, Gora Samotsvetov, Jalokivivuoren, myötä. Vuonna 2005 aloitettu projekti koostuu 52:sta piirretystä, joiden yhteenlaskettu esitysaika ylittää 8 tuntia! Jokainen piirretty kertoo Venäjän jonkun kansallisuuden kansallissadun. Animaatiotekniikka on laaja: tavalliset ja tietokonepiirrokset, muovailuvaha, nuket. Venäjän suosituimmaksi nousseelle piirrosprojektille myönnettiin monia (kansainvälisiäkin) tunnustuspalkintoja ja eräs TV-jakso lohkaisi neljänneksen venäläisestä lapsiyleisöstä.

Pääsipä eräs Tatarskin tekele Guinnessin ennätyskirjaan: hänen muovaamaa alkua Spokoiny notshi, malyshy! (Hyvää yötä, lapset!) -ohjelmalle esitettiin televisiossa pisimpään maailmassa. Itse asiassa se pyörii edelleen.

Tatarskin puumerkiksi tulivat omalaatuinen piirrosjälki ja mullistavat muovailuvahapiirretyt. Hänen kuuluisin työ on kiistämättä Plastilinovaja vorona, Muovailuvahavaris, johon mainittua veistosmateriaalia kului miltei 800 kiloa! Piirretty mukailee Ivan Krylovin kuuluisaa faabelia ketusta, variksesta ja juustopalasesta. Kertoja ei muista kertomaansa faabelia kunnolla ja kohta tapahtumat rönsyilevät kaaosmaisesti ja pikavauhtia.

Kyseisen piirretyn valmistumiseen liittyy legendaariseksi noussut (tosi)tarina: Tatarski sai animaation kuvattua, mutta äänityksestä tulikin kolme minuuttia liian pitkä. Äänitysstudiolla hän yht´äkkiä kuuli, miten Leninin vanhaa vinyylilevypuhetta oltiin uudelleennauhoittamassa uudemmille äänentoistolaitteille. Nauhoittaja osasi ammattiniksillä vaihtaa puheen nopeutta matelevan hitaasta huippunopeaan. Tatarski maksoi nauhoittajalle 70 ruplaa, joka sai puristettua 8-minuuttisen äänitteen viisiminuuttiseksi. Kiitos tämän, animaatio sai kuuluisan, hassunkurisen äänityksensä.

Kuitenkin jo ennen ensi-iltaansa Muovailuvahavaris joutui sensuurin hampaisiin. Sitä kutsuttiin "ideologisesti ajatuksettomaksi" ja oltiin jo hyllyttämässä. Piirretty kuitenkin esitettiin suositussa elokuvauutuuksista kertovassa viikottaisessa TV-ohjelmassa, riskillä ohi sensorin. Variksesta tuli hetkessä ilmiö ja kansan suosikki. Myöhemmin Tatarski loi muutkin kuuluisimmat taideteoksensa: Satoi viimevuotista lunta; Rubikin Kuutio; Siivet, Jalat ja Hännät; Rikostutkijat Kolobokit.

Tatarskin kollegat kertovat, että vielä kuolinpäivänään hän luonnosteli innokkaasti uuden piirretyn käsikirjoitusta. Tämä menetys oli suuri tragedia. Tatarski on usein haastatteluissa kertonut, että hänen sisällä asuu lapsi. Lapsen menetys on vielä suurempi tragedia. Osanottoni.

P.S. Tatarskin piirrettyjä on minulla tarjolla kasapäin lisää, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Halukkaat voivat tietenkin pyytää minulta lisää Tatarskin animaatiohelmiä sähköpostitse. Olen valmis antamaan tarvittavat nettiosoitteet ja tarvittaessa omat käännökseni.

Lomalle

Pidän tässä välissä vapaaehtoisen lomani! Toivotan hyvää kesää kaikille lukijoilleni ja näiden läheisille.

P.S. Juttutoivomuksia saa kertoa. Olen valmis tarttumaan mielenkiintoisiin aiheisiin.

"Tyypillinen juhannuskuolema" - sairaskohtaus ja paljon dramatiikkaa

"Juhannuksena on kuollut ainakin 11"

Näin uutisoi Hesari 24.6.2007. Ilta-Saamattomat olivat tavansa mukaan paatoksellisempia:

Juhannuksen uhrilukemat SYNKKENEVÄT
Kaksitoista kuolonuhria
Hukkuneita viime vuotta vähemmän

Apuva! Uskaltaako juhannusta enää viettääkään? Saatat hukkua!!! Tai joutua puukotetuksi!! Tai jäädä auton alle! Tai tukehtua häkään. Tai kuolla sairaskohtaukseen...

Niinpä... Kuulostaa kyllä yhä arkisemmalta ja arkisemmalta... Varmasti näinä päivinä ihmisiä kuoli myös kotonaan sairaskohtauksiin. Miksei näitä tapauksia kuitenkaan uutisoitu? Koska siitä puuttui dramatismi.

Miksi juuri juhannuksena sattuvia kuolemia (yli)dramatisoidaan? Minun ajatusmaailmassa on vain yksi "tyypillinen juhannuskuolema": hukkuminen alkoholin vaikutuksen alaisena. Tarkemmin ajateltuna sellainenkin voi sattua milloin tahansa, mutta juhannuksena olosuhteet sattuvat vain olemaan siihen ihanteellisimmat. Tämän logiikan mukaan tänä vuonna sattui "vain" kolme "juhannuskuolemaa" (neljäs hukkunut kuoli sairaskohtaukseen). IS joutuukin (vasta toisessa) alaotsikossa toteamaan, että (humaltuneita) hukkuneita on viime vuotista vähemmän.

´

Eikä "tyypillisiä juhannuskuolemia" ole virallisella tasolla itse asiassa olemassakaan. Poliisi kun kirjoittaa raporttiinsa: "Uhri kuoli hukkumalla", eikä "Uhri koki juhannuskuoleman". Tässä tapauksessa on tautologia kyllä kaukana! Median aivopesukampanja puri kuitenkin tavallisiin kansalaisiin.

Hesarin nettikeskustelu "Miksi suomalainen ei selviä juhannuksesta hengissä?" on täysin harhaanjohtava. Joku keskustelija laskikin, että juhannuksena kuoli vain 0,0005% Suomen kansasta. Ilta-Saamattomien keskustelun otsikko "Viina pois suomalaisilta junteilta!" ei sekään kerro koko totuutta viikonlopun kuolemien perimmäisestä syystä.

On kuitenkin myönnettävä, että juhannuksena sattuu aina hukkumiskuolema. Vuorenvarmasti vähintään yksi. Sattuu ensi vuonna. Ja sitä seuraavana. Kaikki tietävät sen. Mutta ottavat silti kauluksesta alas ja lähtevät (koko 12 hengen seurueena) veneilemään - ilman pelastusliivejä ja aivoja. Meripelastuslaitoksen vuosittain telkussa pyöritettävä "Missio: yksikään ei huku" pyörii pyörimistään. Oravanpyörän lailla.

Suomalaisista on muutamaksi muusikoksi?

Viikko sitten pankissa asioidessani nappasin Nordean Ajassa -lehden. Lehden kannessa komeili pääjutun otsikko "Kapellimestari Jukka-Pekka Saraste: Suomalaisista on muusikoiksi".
´

Jäin vähäksi aikaa miettimään otsikkoa tarkemmin. Muusikko siis sanoi: "meikäläisistä on muusikoiksi". Haluaisin nähdä sellaisen musikantin, joka väittäisi, ettei kansalla ole musiikkikorvaa ja hänen esiinmarssi olisi vain suuri poikkeustapaus. Tähän mennessä en ole sellaista nähnyt. Vai miltä kuullostaisi Mika Häkkinen, joka sanoisi, ettei suomalaisista ole autoilijoiksi. Tai Jorma Ollila, joka tilittäisi: suomalaiset eivät menesty maailmantaloudessa. Tietenkin he kaikki näkevät kansassaan satoja korkeatasoisia musiikkineroja/ autoilijasuuruuksia/pörssihaita! Heidän on helppo puhua (itsestään).

Mielestäni suomalaiset voidaan leimata musiikilliseksi kansaksi, vasta kun sen myöntää myös tavallinen kadulla tavattu Matti Meikäläinen. Luulenpa, että suomalaiset näkevät itsensä lähinnä - aivan oikein - urheilijoina ja tunnollisina osaajina. Yksin Lordi ei tee kesää suomalaiselle musiikille.

"Suomalainen luonne sopii musiikilliseen ilmaisuun", lainaa lehti Sarasteen yksittäistä kommenttia. Väliotsikko "Kypsän musiikkikulttuurin maa" jää ilman syventävää selvennystä niin ikään roikkumaan ilmaan. "-- suomalaisilla on väestöpohjaan suhteutettuna todellinen yliedustus maailman konserttilavoilla", julistetaan - muttei mainita sen yhteydessä yhtään nimeä.

Vasta loppupuolella mainitaan Sarasteen opettajina vaikuttaneet kapellimestarit: Aarre Hemming, Jorma Panula, Urpo Pesonen. Sain jutun musiikillisesta Suomesta siis kaiken kaikkiaan irti neljä kapellimestaria ja Sibeliuksen. Eipä hassummin. Näin loppupuolella minun on toki tunnustettava, että tiedän toki monia mm. suomalaisia oopperalaulajia, mutta täysin ventovieraalle ulkomaalaiselle ei jutusta varmaankaan olisi jäänyt kovin kattavaa kuvaa Suomen paikasta maailman musiikkikartalla. Noh, sepä siitä.

Tämän kerran savolaiskevennyksenä mölkkytermejä Savon Sanomien Kesä 2007 Plus -liitteestä:

Mölkky = seurapeli
Mölkätä = pelata muita häiriten
Mölkkääjä = häiritsevä pelaaja
Mölkysti = ansioitunut pelaaja
Mökeltää = selittää huonoa peliään
Möllöttää/Voida mölkysti = olla mukavasti
Mölkähtää = jäädä (pelin) koukkuun
Mölköttää = suhtautua huonosti häviöön
Mölvätä = pelata tuntematta kaikkia pelin hienouksia
Möllätä = pilkata toisen epäonnistunutta suoritusta
Mölqvist = tosissaan pelaava/huumorintajuton
Mökelöidä = pelata itsensä ulos kolmella ohiheitolla
Mölkkööri = äänenvoimakkuudeltaan muista erottuva peliseurue
Mölvästi = pelaaja, joka ei ole omaksunut kaikkia pelin hienouksia

Taidemaailman Hangon keksi

Mikä on Mona Lisa? kysyisi joku osanottaja Jeopardy -televisiovisailussa vastaukseen: Se on taidemaailman suurin arvoitus. Vaikka Leonardo da Vincin 1500-luvun alussa maalaamasta taulusta tehtiin männä vuonna surkea elokuvakin, mielenkiinto tuota taidemaailman Hangon keksiä kohtaan ei näytä laantuvan. Ja tämän suurimman arvoituksen suurin arvoitus taitaa olla Mona Lisan hymy. Miksi hän hymyilee? Käydään läpi tutkijoiden muutamia hypoteeseja:

- Mona Lisa hymyilee ilosta. Häntä varmaan viihdyttivät poseerauksen aikana soittajat, laulajat ja narrit.

- Aatelinen Mona hymyilee halveksien rahvaita ihmisiä.

- Nainen on raskaana ja on siksi tyytyväinen.

- Giocondan vino hymy johtuu hänen puolihalvaantuneesta ruumiista. Halvaantuminen käy kuulemma ilmi hänen istuma-asennosta.

- Mona odottaa, että pierupilvi saavuttaisi maalaajan (!).

- Hymy on tyypillinen etuhampaattomille. Huulessa näkyvä arpi onkin joidenkin tutkijoiden mukaan tylpän esineen synnyttämä. Mona olikin pahoinpidelty!

- Malli kärsi bruksismista, eli pakonomaisesta hampaiden narskuttelusta.

- Tylsin versio lienee kuitenkin todennäköisin: renessanssitaiteessa kaikki hahmot hymyilivät.

Muutakin ovat tutkijat portretin perusteella Monasta väittäneet: että hän olisi kuuro, kärsisi karsastusta (eli kierosilmäisyyttä) ja munuaistentulehdusta ja olisi kaiken kukkuraksi da Vinci itse!

Muun taidemaailman suhtautuminen Giocondaan on hyvin monipuolinen. Ylistäjiä riitti, mutta löytyipä myös dadaisti Marcel Duchamp, joka varusti Mona Lisan viiksillä ja pukinparralla!