17 huhtikuuta, 2007

Minä juon nyt kahvia!

Tässäpä näin ikivanhan Pauligin "Brasilialainen kahvin luokitustaulukko" -taulun. Ennen vanhaan kahvipavut osattiin luokitella noin silmämääräisesti mm. paahtumisen mukaan

- erittäin hyvin paahtuviin
- hyvin paahtuviin
- sekä huonosti paahtuviin yksilöihin.

Ja kuten kuvastakin näkyy, näiden papujen välillä on vissi ero, jota vain sokea ei huomaa! ;)

Suomalaisten kiintymys kahviin on maailman huippuluokkaa. Vuoden 2002 tilastojen mukaan norjalainen juo keskimäärin vuodessa 10,7 kiloa kahvia. Suomalainen tulee hyvänä kakkosena: 10,1 kg. Pohjoismaat juhlivat oikein kunnolla, kun pronssille yltää Tanska (9,7 kg) ja ensimmäiselle pistesijalle Ruotsi, jonka kansalainen lipittää kaffea 7,8 kilon edestä. Sijat vaihtelevat vuosittain ja lieneekö Suomi ollut ykkönen viime tutkimuksessa.

Kahvin terveydellisyydestä on väännetty kättä iät ja ajat. Ruotsin kunkku Kustaa III piti kahvia vaarallisena myrkkynä. Todistaakseen väitteensä hän järjesti kokeen. Muuan elinkautisvangin määrättiin juomaan päivittäin kupillisen kahvia ja vertailukohteeksi erään toisen lusijan taas kupposen teetä. Lääkäri valvoi koetta ja tarkkaili koekaniinien vointia. Sitäpä sitten odotettiin, kumpi siirtyy ajasta ikuisuuteen ensimmäisenä.

Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisenä kuolla kupsahti lääkäri. Sitten Kustaa joutui murhatuksi pippaloissa. Kumpikin vanki eli vanhaksi, eikä heidän kuolemien kohdalla voida puhua kahvin/teen ratkaisevasta merkityksestä.

Toisenlaisen - varoittavan - esimerkin tarjoaa ranskalainen kirjailijasuuruus Honore de Balzac, jonka kuolinsyyksi kirjattiin "ylityö ja kahvin väärinkäyttö". Jopa 15 tunnin työpäivät hän kesti kahvin voimalla, mutta vain 51 ikävuoteen saakka.

Myös kahvikäytön kohdalla voin lämpimästi suositella vanhaa viisautta: kohtuus kaikessa.

Ei kommentteja: