Tässäpä ajelin maantiellä satamasta toiseen ennen sään lämpenemistä ja heti sen jälkeen ja tositapahtumiin perustuen keksin amatööri-faabelin:
2 kylttiä
Eduskuntavaalit lisäsivät tienvarsimainontaa:
vaalikylttejä on pientareella monen monta.
Omalleen etsi myös paikkaa muuan ehdokas
ja hyvän paikan löysi, onnekas!
Ison kivan päälle, lumeen, tökkäsi hän kyltin.
Oli mainos korkeimmalla verrattuna muihin.
Joutui toinen tyytymään
paikkaan hieman taaempaan.
Julisteensa moukaroi routaiseen maahan,
kiven päällä oleva sai silti huomion parhaan.
Mutta oli maaliskuu:
aurinko voimistuu,
lämpö nousee - kinos sulaa,
loskakeleistä ei oo pulaa.
Myös vaalikyltin alta lumi haihtui:
kivi esiin pilkahti,
mainos vähän notkahti
ja lopultakin kaatui.
Älä siis riennä etulalle sinäkään.
Teot palkitaan, ei näkyvyyttä yksinään.
Eipä häävi, mutta tulipahan tehtyä. Täytyy muuten käydä lainaamassa kirjastosta Aisopoksen, La Fontainen ja Krylovin mestarillisia faabeleita. Suosittelen! Saatanpa puhua runokielellä vastedeskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti