Hyvää päivää.
Olin tänä iltana tuuliajelulla World Wide Webissä. Googletin satunnaisia (muttei toki tuiki tuntemattomia) nimiä ja annoin virran viedä. Voyagen aikana törmäsin yhteen jos toiseenkin nettipäiväkirjaan, tuttavallisemmin "blogiin".
Yhtäkkiä minulle tuli outo tunne. Monilla kavereillani on kuvia internetissä, jotkut pyörittävät omia sivustoja, miltei kaikilla itseään vähänkin arvostavilla ihmisillä on oma nettiblogi. Paitsi minulla.
Tuli orpo mieli.
En kai minä ole ajastani jäljessä?
Nousin Macintosh -koneeltani, sammutin laavalampun kuluttamasta turhaan sähköä ja laitoin Dingon soimaan. Punnittuani kaikki plussat ja miinukset päätin sittenkin tehdä oman nettipäiväkirjan!
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja kun on puoleenväliin päästy, ei lopulla enää niin palavaa kiirettä olekaan. Totta! Siirryin kapyysin puolelle ja palkitsin itseni iltapalalla.
Pikkupenskana yritin aloittaa päiväkirjan tapaista raapustusta. Intoa riitti pariksi viikoksi. Ala-asteikäisellä pojankoltiaisella ei paljoa kerrottavaa sattunut olemaan. Oliko sitten tämä aikuistumiseni vaiko poliittisen tilanteen muuttuminen, mikä sai minut istumaan näppäimistön ääreen parantamaan maailmaa.
Niin tai näin - tervetuloa laivani näköalatasanteelle risteilemään elämän ristiaallokossa. Ja voitte olla varmoja siitä, että tämän laivan kapteenina jätän aluksen viimeisenä.
Hyvää matkaa sitten.
Olin tänä iltana tuuliajelulla World Wide Webissä. Googletin satunnaisia (muttei toki tuiki tuntemattomia) nimiä ja annoin virran viedä. Voyagen aikana törmäsin yhteen jos toiseenkin nettipäiväkirjaan, tuttavallisemmin "blogiin".
Yhtäkkiä minulle tuli outo tunne. Monilla kavereillani on kuvia internetissä, jotkut pyörittävät omia sivustoja, miltei kaikilla itseään vähänkin arvostavilla ihmisillä on oma nettiblogi. Paitsi minulla.
Tuli orpo mieli.
En kai minä ole ajastani jäljessä?
Nousin Macintosh -koneeltani, sammutin laavalampun kuluttamasta turhaan sähköä ja laitoin Dingon soimaan. Punnittuani kaikki plussat ja miinukset päätin sittenkin tehdä oman nettipäiväkirjan!
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja kun on puoleenväliin päästy, ei lopulla enää niin palavaa kiirettä olekaan. Totta! Siirryin kapyysin puolelle ja palkitsin itseni iltapalalla.
Pikkupenskana yritin aloittaa päiväkirjan tapaista raapustusta. Intoa riitti pariksi viikoksi. Ala-asteikäisellä pojankoltiaisella ei paljoa kerrottavaa sattunut olemaan. Oliko sitten tämä aikuistumiseni vaiko poliittisen tilanteen muuttuminen, mikä sai minut istumaan näppäimistön ääreen parantamaan maailmaa.
Niin tai näin - tervetuloa laivani näköalatasanteelle risteilemään elämän ristiaallokossa. Ja voitte olla varmoja siitä, että tämän laivan kapteenina jätän aluksen viimeisenä.
Hyvää matkaa sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti