Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venäjä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venäjä. Näytä kaikki tekstit

19 maaliskuuta, 2008

Elokuva-arvio: Raja 1918

Katsoin tänään keskiviikkona muiden historianopiskelijoiden kanssa elokuvan Raja 1918. Tekee mieli kirjoittaa filmipätkästä oma arvostelu. Ja miksipä ei?

Tämä tulee olemaan minulle uusi aluevaltaus, mutta rakenteellisen kritiikin antaminen on lempipuuhiani. Tuleepa samalla harjoittelua seminaaria varten.

"Oikeita", ammattilaisten tekemiä elokuva-arvosteluja on internet pullollaan, joten en rupea nyt selostamaan elokuvan juonta. Tämä on vain minun subjektiivinen näkemys.



Päänäyttelijöiden roolisuoritukset jäivät ontoiksi ja melkoiseksi sekundakamaksi. Eikä kyse ole vain siitä, että itse roolihahmot jäivät kaukaisiksi, joihin ei oikein ole samaistuminen. Bahne ja Haapkylä lukevat koko tekstinsä samalla äänenpainolla, olipa kyseessä sitten iloinen/surullinen/järkyttävä kohtaus. Missä tunteet? Päänäyttelijöiden voidaan sanoa jääneen pelkästään yhden mielentilan esittäjiksi. Yleensä tämä ominaisuus jätetään sivurooleille, kun taas päähenkilöiden persoonia syvennetään.

Muutamat sivuroolisuoritukset ovat siis äsken mainitullani mittarilla onnistuneita: pehmeä, ”eiköhän tämä tästä/jospa se siitä kuitenkin” –tyyliin fundeeraava vääpeli Muranen (H-P Björkman) ja sotahullu, Mauserillansa oikeutta oikealle ja vasemmalle viljelevä luutnantti Suutari (L. Nurkse) ovat nappisuorituksia yhden luonteen rooleiksi.

Liityn sankan joukon jatkoksi ja kehun venäläisen näyttelijän, LEONID Mozgovoin suoritusta majuri Gentschinä. Neuvostoliittolaisen näyttelijäkoulun tuoma kyky ja taito näytellä myös ilmeillä, eleillä ja äänellä on kuin kukkiva keidas muiden näyttelijöiden aavikkomaisen kuivien dialogien joukossa. Sen kuuluisan venäläisen intellegentsian ruumiillistumana Gentsch myös puhuu sen suulla syvällisiä (täydet pisteet Donnerille&Bardylle filosofiasta): hän ei erottele rajan seudulla liikkuvia ihmisiä kielen tai univormun perusteella, vaan näiden sivistystason, puhuen barbaarisista sotilaista ja henkevästä sivistyneistöstä. Jussi -ehdokkuus parhaasta miessivuosasta 2008?

Epäonnistumisiin kuuluu mielestäni Risto Kaskilahden takinkääntäjän rooli. Mertarannan isännöimästä urheiluviihdeohjelmasta tunnetuksi tullut impulsiivinen ja räiskyvä Jäsen Är ei mielestäni päässyt oikeuksiinsa tässä sekundassa. Tohtori Perret, tarinan surullisen hahmon ritari, oli sen sijaan paikallaan. Häntä näytellyt Orvo Björninen ei kuitenkaan loistanut ja korosti venäläisittäin hieman epäuskottavasti, mutta osasi välittää sen kuolemaa pakenevan pelonsekaisen tunteen. Tommi Korpelan esittämä haavoittunut punakomentaja oli pelkkänä ”aasinsiltana” Bahnen ja Haapkylän välissä.

Repliikit olivat muuten paikoittain nappiosumia. Murasen ”Kärsiskös ehottaa herra kapteenille, ettei hosuttais?”, Gentschin huokaus ”Suomen suurruhtinaskunta…”. Bahnen esittämän Maaria Linnun kuulustelussa sanoma tahaton anekdootti tulee varmasti elämään lentävänä lauseena historianopiskelijoiden keskuudessa vielä valovuosienkin kuluttua: ”En ole valkoinen enkä ole punainen, vaan olen väritön humanisti.” Yleisö vastasi kuuluvalla joukkonaurulla.

Tässä välissä täytyy muuten hieman haukkua yleisöä: naurua tuli aivan liikaa ja joitakin kertoja myös hieman sopimattomissa, eikä edes kovin hauskoissa paikoissa (Perret´in ”Miten täti jaksaa?” kärsi inflaation jo toisella mainintakerralla). Jokaisella on tietysti omanlaisensa huumorintaju, mutta tällaisissa tilanteissa jokaisen toivoo sälyttämään arvokkuutensa ja muita matkivaksi laumaeläimeksi tekeytymisen sijasta pitävän mölyt mahassaan.

Lavastus oli hieno. Mitä käsikirjoitukseen tulee, niin loppujen lopuksi elokuvaan yritettiin mahduttaa aivan liikaa tapahtumia ja juonenkäänteitä. Alastomien naispunavankien tuleminen palavasta ladosta oli ylivoimaisesti elokuvan oudoin kohtaus. Olen yrittänyt selittää itselleni tapahtuman loogisuutta sillä, että nakuilu oli vain ovela manööveri valkoisten sotilaiden hämäämiseksi. Yksiselitteinen teoriani horjahti, kun sain tietää alastomuuden olevan ohjaaja Lauri Törhösen fetissi. Pelottavaa…

Summa summarum: Kokemus oli todella hyvä! Metrian salit videotykkeineen ovat kuin luotuja tällaisille tempauksille. Tästä voisi tehdä oikein perinteen ja lähteä sotapolulle Montun leffailtoja vastaan. Nautittavan kokemuksen viimeistelivät Jarkon tarjoamat makeiset. Leipää ja sirkushuveja jatkossakin!

26 helmikuuta, 2008

Oscarit ja Venäjä

Pukkasin pitkään aikaan (älyllistä toimintaa vaatineen) jutun. Käsittelee venäläisten yllättävän suurta roolia tämänvuotisissa Oscar -ehdokkuuksissa.

07 helmikuuta, 2008

Moskova.Info

Jippii! uudistetut Moskova.Info -sivut ovat lopultakin auki! Kaikki katsomaan!

12 tammikuuta, 2008

Uusi juttu

Ja taas julkaisin jutun Minun Venäjäni -blogissa. Käsittelee suorastaan rajatietoa - venäläistä salibandya. Ei mikään päätähuimaava tutkimus, mutta tulipahan tehtyä.

07 tammikuuta, 2008

Hyvää joulua!

Venäjällä vietetään joulua 7.1. Mitään outoa tässä asiassa venäläiset eivät kuitenkaan näe, sillä ortodoksisen joulun ajankohta on yhtä normaali, kuin lännessä vietettävä Tapaninpäivä.

Kahden viikon "myöhästyminen" jountaa juurensa antiikin Roomaan. Julius Ceasar päätti aikoinaan korvata hankalan kuukalenterin, jossa oli 355 päivää. Hän käski aleksandrialaisen matemaatikon Sosigeneen tehtäväksi laatia paremman. Tämän tuloksena oli 365,25 vuorokauden pituinen kalenterivuosi. Joka neljäntenä vuonna vuoteen vain liitettiin ylimääräinen karkauspäivä.

Tämä uusi "juliaaninen" kalenteri oli silti 0,0078 vrk eli 11 min 14 s. liian pitkä. Niinhän siinä sitten kävi, että 1500 vuodessa ylimääräistä aikaa kerty roikkumaan ilmaan peräti 10 vuorokaden verran. Niinpä paavi Gregorius XIII laati aikansa oppineiden avulla "gregoriaanisen" kalenterin: vuonna 1582 palattiin kymmenen päivää kalenterissa taaksepäin. Tämä herätti paikoin närää talonpojissa, sillä nämä uskoivat virkamiesten "varastaneen" 10 päivää heidän elämästään.

Venäjällä juliaanisen kalenterin käyttöä jatkettiin. Kerrotakoon sellainen tapaus 1900- luvun alusta, kun Venäjän Keisarikunnan olympiajoukkue myöhätyi (luultavasti Tukholman vuoden 1912) kesäolympialaisista kahdella viikolla juuri tämän kyseisen aikaeron takia. Vasta Neuvostoliiton omaksui uuden luvun 1918. Venäjän ortodoksinen kirkko sen sijaan pysyi yhä ajassaan. Tällöin juliaaninen kalenteri edisti jo 14 päivää. Silti ortodoksisessa kalenterissa joulu on merkitty 25:ksi joulukuuta.
´
Selkisikö? No hyvä!


Hyvää joulua!

27 joulukuuta, 2007

12 joulukuuta, 2007

Nopsaa!

Heh. Tässä uutisia lukiessani löysin hauskan kohdan:

Puola lupaa lihakiistaan pikaista ratkaisua
Julkaistu: 16.12.2006 HS -osastolla Kotimaa

:
:
:

Venäjä: Lihakiista Puolan kanssa ratkaistu
Julkaistu: 12.12.2007 11:02 HS -verkkolehdessä

Nopeastihan tämä selvitettiin! :D

22 marraskuuta, 2007

Uutismoka

Tulihan se sieltä! YLEn puoli yhdeksän uutiset menivät taas möläyttämään Venäjä-uutisessa. Uutistenlukija sanoo n. 6:50 kohdalla Putinin esiintyneen Yhtenäinen Venäjä -puolueen puoluekokouksessa, vaikka kysymyksessä oli puolueettoman Putinia tukevan liikkeen masinoima tilaisuus.

Eipä toisaalta reportterikaan maininnut tilaisuuden "siviili"luonnetta. Mutta piti tietenkin muistuttaa tuhannen kerran, että Putin toimi KGB:n agenttina (kuulostaa yhä mahtipontisemmalta ja mahtipontisemmalta).

24 syyskuuta, 2007

Ajattelevien ihmisten lehti astuu samalle haravalle

No niinpä tietysti! Pitihän se arvata! Suomen Kuvalehti meni Kasjanovin haastattelu -jutussaan "Rohkea haastaja, mahdoton tehtävä" (nro. 37 14.9.2007) julkaisemaan allaolevan kuvan,


jossa kuvatekstinä oli: "Poliisi yritti pidättää -- Mihail Kasjanovin Moskovassa huhtikuussa järjestetyssä mielenosoituksessa, mutta hänen turvamiehensä ehtivät väliin."

Toimittaja Teppo Tiilikainen (tai jutun desinger) teki julkaisulle karhunpalveluksen, sillä kuvan tilanteessa Kasjanovia ei edes yritetä pidättää, kuten osoittavat toisesta kuvakulmasta näpätyt otokset.

SK:lta meni siis reilut viisi kuukautta saman haravan päälle astumiseen! Ja tämä oli siis "Ajattelevien ihmisten lehti"...

Tsemppiä!

P.S. Itse jutussa taas ei muistaakseni kerrottu mitään mullistavan uutta. Kevennetty nettiversio on ainakin sekundakamaa...

17 elokuuta, 2007

Kuningas on kuollut

Näin alkajaiseksi loman jälkeen haluaisin aloittaa kirjoittamisen vähemmän innostavasta aiheesta, jonka huomioitta jättäminen on mielestäni kuitenkin syntillistä. Tänä kesänä, 23. kesäkuuta, sain Venäjällä ollessani kuulla illan pääuutislähetyksestä musertavan uutisen: kuuluisa ja pidetty venäläinen animaattori-ohjaaja Aleksandr Tatarski kuoli edellisyönä sydänkohtaukseen 56-vuotiaana.

Voisin epäröimättä nimetä tämän henkilön venäläisen animaatiotaiteen yhdeksi patriarkaksi ja suunnannäyttäjäksi. Kuningas on kuollut - mutta eläköön kuningaskunta!


Kiovassa syntynyt Tatarski opiskeli päätoimisesti elokuvatoimittajaksi ja dramaturgiksi, mutta suoritti oheessa kolmivuotisen piirroselokuva -kurssin, valmistuen animaattoriksi. Kuitenkin juuri jälkimmäinen vei hänet (onneksi) mennessään. Tatarski aloitti uran vuonna 1968 animaatiostudiossa värienhämmentäjänä. Vuonna 1980 hän työskenteli jo moskovalaisessa studiossa ohjaajana. Myöhemmin hän perusti oman Pilot -studionsa, josta tuli ensimmäinen ei-valtiollinen studio uudessa Venäjässä. Keskellä 90-luvun alun sekasortoa studio oli melkeinpä ainut toimintakykyinen maassa.

Viime aikoina Tatarski sai paljon julkisuutta uuden animaatioprojektinsa, Gora Samotsvetov, Jalokivivuoren, myötä. Vuonna 2005 aloitettu projekti koostuu 52:sta piirretystä, joiden yhteenlaskettu esitysaika ylittää 8 tuntia! Jokainen piirretty kertoo Venäjän jonkun kansallisuuden kansallissadun. Animaatiotekniikka on laaja: tavalliset ja tietokonepiirrokset, muovailuvaha, nuket. Venäjän suosituimmaksi nousseelle piirrosprojektille myönnettiin monia (kansainvälisiäkin) tunnustuspalkintoja ja eräs TV-jakso lohkaisi neljänneksen venäläisestä lapsiyleisöstä.

Pääsipä eräs Tatarskin tekele Guinnessin ennätyskirjaan: hänen muovaamaa alkua Spokoiny notshi, malyshy! (Hyvää yötä, lapset!) -ohjelmalle esitettiin televisiossa pisimpään maailmassa. Itse asiassa se pyörii edelleen.

Tatarskin puumerkiksi tulivat omalaatuinen piirrosjälki ja mullistavat muovailuvahapiirretyt. Hänen kuuluisin työ on kiistämättä Plastilinovaja vorona, Muovailuvahavaris, johon mainittua veistosmateriaalia kului miltei 800 kiloa! Piirretty mukailee Ivan Krylovin kuuluisaa faabelia ketusta, variksesta ja juustopalasesta. Kertoja ei muista kertomaansa faabelia kunnolla ja kohta tapahtumat rönsyilevät kaaosmaisesti ja pikavauhtia.


Kyseisen piirretyn valmistumiseen liittyy legendaariseksi noussut (tosi)tarina: Tatarski sai animaation kuvattua, mutta äänityksestä tulikin kolme minuuttia liian pitkä. Äänitysstudiolla hän yht´äkkiä kuuli, miten Leninin vanhaa vinyylilevypuhetta oltiin uudelleennauhoittamassa uudemmille äänentoistolaitteille. Nauhoittaja osasi ammattiniksillä vaihtaa puheen nopeutta matelevan hitaasta huippunopeaan. Tatarski maksoi nauhoittajalle 70 ruplaa, joka sai puristettua 8-minuuttisen äänitteen viisiminuuttiseksi. Kiitos tämän, animaatio sai kuuluisan, hassunkurisen äänityksensä.

Kuitenkin jo ennen ensi-iltaansa Muovailuvahavaris joutui sensuurin hampaisiin. Sitä kutsuttiin "ideologisesti ajatuksettomaksi" ja oltiin jo hyllyttämässä. Piirretty kuitenkin esitettiin suositussa elokuvauutuuksista kertovassa viikottaisessa TV-ohjelmassa, riskillä ohi sensorin. Variksesta tuli hetkessä ilmiö ja kansan suosikki. Myöhemmin Tatarski loi muutkin kuuluisimmat taideteoksensa: Satoi viimevuotista lunta; Rubikin Kuutio; Siivet, Jalat ja Hännät; Rikostutkijat Kolobokit.

Tatarskin kollegat kertovat, että vielä kuolinpäivänään hän luonnosteli innokkaasti uuden piirretyn käsikirjoitusta. Tämä menetys oli suuri tragedia. Tatarski on usein haastatteluissa kertonut, että hänen sisällä asuu lapsi. Lapsen menetys on vielä suurempi tragedia. Osanottoni.

P.S. Tatarskin piirrettyjä on minulla tarjolla kasapäin lisää, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Halukkaat voivat tietenkin pyytää minulta lisää Tatarskin animaatiohelmiä sähköpostitse. Olen valmis antamaan tarvittavat nettiosoitteet ja tarvittaessa omat käännökseni.

20 toukokuuta, 2007

Lentävä lähtö?

"Shakkimestari Garri Kasparov jätettiin koneesta"
- IS 19.5. 2007

"Venäjä esti Kasparovin matkan"
- IL 18.5. 2007

"Kasparovin ja muiden protestojien matkustamista estettiin"
- HS, mikäliepäivä

Näin yksipuolisesti suomalainen media uutisoi Kasparovin lentolippuepäselvyyksiä. Unohtivat kuitenkin lainata lentokentän turvallisuusviranomaisen kommenttia siitä, että Kasparov&kumpp. eivät lähteneet Samaraan toisella lennolla (johon oli tarpeeksi aikaa) toiselta lentoasemalta.
´
Ja kyllä Kaparovinkin meininki näyttää välillä lapselliselta. Miksei kaveri voinut saapua Samaraan hyvissä ajoin, pari päivää ennen kokousta ja kertoa venäläisen yhteiskunnan huutavista vääryyksistä jo paikan päällä? Ja miksei sinne voinut tehdä lähtöä muuten kuin lentämällä? Esimerkiksi autolla?
´
Mielenkiintoista, että iltapäivälehdet puhuvat pelkästä Kasparovista, mutta Hesari sentään mainitsee olleen mukana muitakin oppositiolaisia.

13 toukokuuta, 2007

3 voittajaa

Juhlistakaamme päivän voittajia:

1. Serbian Eurovision-edustajaa Marija Serifovicia ja tämän Molitvaa.
2. Venäjän jääkiekkomaajoukkuetta, joka voitti pronssia MM-kisoista.
3. Jääkiekon maailmanmestaria Kanadaa.

09 toukokuuta, 2007

Ei enää koskaan kolmatta

1939 - 1945



Yli 60 miljoonan ihmisuhrin ja erityisesti niiden 20 miljoonan venäläisen muistoa kunnioittaen.

24 huhtikuuta, 2007

In Memoriam

Boris Jeltsin
1931-2007
RIP

In Memoriam

18 huhtikuuta, 2007

Poliitikko, poliisi ja valokuvaaja

Ajattelin, etten kommentoi poliittisia uutisia, mutta nyt tuli niin hyvä käsi, että paljastan oitis korttini. Kyse on viime viikonloppuisesta, 14.4. Venäjällä järjestetystä "Erimielisten marssista". Katsokaamme erästä venäjäkielistä uutista. Heti sen ensimmäisessä valokuvassa mellakkapoliisi riuhtoo oppositiopoliitikkoa Mihail Kasjanovia sivuun. Kas näin:


Aijaijai.

Dramatismi kuitenkin häviää kertaheitolla, kun tarkistellaan toisista kuvakulmista otettuja otoksia:

Eipä näytä Misha virkavaltaa kiinnostavan, vaikka onkin opposition voimahahmoja. Halaajan roolissa toimii Kasjanovin adjutantti. Miliisi jatkaa matkaansa.

Lopussa seurue poistuu paikalta: "Näittekö miten väkivaltaisesti jepari katsoi minua?"

02 maaliskuuta, 2007

Kirjakriitikot saapuvat keskustelupalstoille

Huh huh. Ajattelin aloittaa varsinaisen (b)lokikirjoittamisen kevyemmillä teemoilla, mutta Kalevalan päivänä Helsingin Sanomien nettisivuilla julkaistu uutinen ja siitä alkanut keskustelu "pakottavat" minut tökkäämään lusikan tähänkin soppaan.

Luodaan katsaus keskustelun näkyvimpiin kommentteihin. Ne voidaan jakaa neljään pääryhmään: risuihin (joissa tutkijaa syytetään valehtelusta ja rähmällään olosta), varovaiseen kiinnostukseen (jossa kirjaa ei haluta kommentoida ennen kuin se on luettu, mutta esitetään myös mielenkiintoisia lisäkysymyksiä), populisti- Hautalaan (jossa keskustelu kääntyy Hautalan tarkoitusperien tutkailuun), sekä ruusuihin (joissa kehutaan kirjaa ja/tai tutkijaa).

Risut:

”Ilmeisesti tällaisista bäckmaneista ei Suomessa pääse ikinä eroon. Aina löytyy yksilöitä, joille mitkään tosiasiat ja teot eivät riitä ja kaikki voidaan kääntää päälaelleen. Missähän tämäkin tutkija on oppinsa saaanut... -- Ihmettelen, mitkä tarkoitusperät tällaisella ihmisellä nyky-Suomessa on, ellei hän sitten saa palkkaansa suoraan sylttytehtaalta.”

“TERVEISET TUOLLE IVAN BACKMONOVILLE!
Roska on aina roskaa, ja sitahan kirjoitetaan rahan halusta...rahan- javallanhimot saavat jotkut tekemaan ja kirjoittamaan mita tahansa. Heita Iivanan kirja takkaasi sytytteeksi... ”

“ -- Googlaten löytyy ”mielenkiintoista" luettavaa "tutkijasta".Käsittämätöntä miten lukutaitoinen ja väitöskirjankin rustannut tutkija pystyy elämään irti todellisuudesta. -- ”


Varovainen kiinnostus:

”Pitäisi ensin lukea kirjanen, mutta tässä vaiheessa jo kuvailujen perusteella herää epäilys. Mistähän rahat tähän tutkimukseen tulevat? Mikä on tämä kirjan kustajana "Russia Advisory Group"? Eikö muuta kustantajaa Suomesta löytynyt? Jos Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n toimeenkuvaan kuuluu disinformaation ja propagandan levittäminen, onko tämä kirjanen juuri sitä?”

Populisti- Hautala:

“Hautala on kyllä kylmä populisti
Metelöi milloin mistäkin aiheesta, jottaa saa nimensä mediaan ja usein onnistuu, tuo Bäckmanin kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, harkitsen sen ostoa. Hautalakin kuuluu näihin median lemmikkeihin jotka saavat julki mitä sylky suuhun tuo.”

“Miten Hautalan kunniaa on loukattu? Kirjan lukeneet osannevat vastata. EiBäckman kovin väärässäkään ole, vaikkakin provosoivalla tyylillä sanookin. KylläPutinin Venäjää ja venäläisiä on syytetty jokseenkin kepeästi, ikäänkuin varmuuden vuoksi, ettei vaan saa suomettuneen, fsb-kätyrin ym. leimaa. Jotainkertoo tuo Suomi-Venäjä kansalaisfoorumin jäsenistö, jossa siis Heidikin on mukana. Mikael Storsjö, tsetseeni kapinallisten internet serverin Suomeenraahannut ja heidän rahoittajaksi ilmoittautunut. Jukka Mallinen, joka telkussa"tiesi" sanoa, että Politkovskajan murhan takana on FSB.”

“Bäckman ei ole suinkaan ainoa ihminen, joka hämmästeli kirjassa käsitellynmielenosoituksen tehokasta organisointia. Itse kirjoitin samana päivänämielenosoituksen tapahduttua eräällä kanavalla, että kyseessä on tiettyjeneturyhmien taitava yritys käyttää yhden Annan kuolemaa päämääriensä ajamiseen. Kysehän on ihan tyypillisestä ja Bäckmannin hyvin tutkimasta , sosiologientuntemasta "mallista/toimintatavasta". Annan kuoleman avulla saatiin viritettyäpaniikki, jota tietyt yrittäjät Hautala etunimessä käytti joukkojen kokoamiseen.
On toivottavaa, että Hautalan rahoitusta ja suhteita muihin Putin vastaisiin ryhmiin tarkastettaisiin tämän jälkeen suurennuslasilla, sillä on pelättävää, että sieltä löytyy hämärää. Suomalaisten mieltymys itänaapurin päämiehen arvosteluun estää liian usein terävän tutkimuksen Hautalan kaltaisten vaikuttajien sidosryhmäsuhteista.
Bäckmannin pätevyyttä Venäjä-tutkijana eikukaan vakavasti otettava tutkija ole koskaan kiistänyt. Journalistit ja kiihkeäkansa saattaa turvautua Bäckmannin vähättelyyn, jotta voisivat sivuuttaahelpommin hänen esittämän haasteen ajatella uudella tavalla.”

Ruusuja:

Eioo. Kehuja kirja ei ole vielä saanut, koska kukaan ei vielä sitä edes ehtinyt lukeakaan. Miten jotkut sitten osasivatkaan teilata tämän kustanteen lukematta sitä ensin - eli siis pelkän lehtijutun pohjalta?

Sokerina pohjalla yksi risu:

”-- vaikuttaa ainakin HS:n jutun perusteella niin kömpelöltä räpellykseltä -- ”

No comments. Palaan asiaan luettuani kirjan.

Tämä Helsingin satamassa pyöriminen alkaa tympiä. Taidan nostaa ankkurin...