Ilta on aamua viisaampi

Aamulla:

Illalla:


Huomaatko eron? Vihje: tapahtumien välissä pelattiin Varnitsan sählyturnaus.

Viikon urheilusaldoni

Eli, eli. Ynnään hieman kuluneen viikon kuulumisiani liikunta- ja urheilukentiltä:

1. Yksi curling -pelivoitto:

2. Yksi katkennut curling -harja:

3. Kolmesti saman sählypelin aikana nyrjähtänyt nilkka ja sitä seuraava ödeema.

´
Lievästi plussan puolella!

Alkuviikosta olisi tarkoitus palata jääkentille ja haastatella antiikin Kreikan ja Rooman urheilua tutkinutta henkilöä! Haastattelu linkitetään niin pian kuin suinkin.

Ruokin oravaa

Ruokin oravaa. Jopa kahta. Entä montako oravaa SINÄ olet ruokkinut?

Kaksi marjaa

Jokohan Rautarouvalta löytyvät uudet einekset Ukrainan poliittiseen taikinaan?

Ajattelevien ihmisten lehti astuu samalle haravalle

No niinpä tietysti! Pitihän se arvata! Suomen Kuvalehti meni Kasjanovin haastattelu -jutussaan "Rohkea haastaja, mahdoton tehtävä" (nro. 37 14.9.2007) julkaisemaan allaolevan kuvan,


jossa kuvatekstinä oli: "Poliisi yritti pidättää -- Mihail Kasjanovin Moskovassa huhtikuussa järjestetyssä mielenosoituksessa, mutta hänen turvamiehensä ehtivät väliin."

Toimittaja Teppo Tiilikainen (tai jutun desinger) teki julkaisulle karhunpalveluksen, sillä kuvan tilanteessa Kasjanovia ei edes yritetä pidättää, kuten osoittavat toisesta kuvakulmasta näpätyt otokset.

SK:lta meni siis reilut viisi kuukautta saman haravan päälle astumiseen! Ja tämä oli siis "Ajattelevien ihmisten lehti"...

Tsemppiä!

P.S. Itse jutussa taas ei muistaakseni kerrottu mitään mullistavan uutta. Kevennetty nettiversio on ainakin sekundakamaa...

rude goldberg

Ah ja voih! Viime blogittamisestani taisi jo kulua luvattoman paljon aikaa! Yritän olla täst´edes järjestelmällisempi.

Mutta nyt asiaan! Osaako kukaan sanoa, mikä on rude goldberg? Rude Goldberg on edesmennyt jenkkianimaattori, joka keksi piirtää hullunkurisia vempaimia, joiden oli tarkoitus helpottaa jotakin työsarkaa, mutta laite tekikin hommasta vain entistä monimutkaisemman! Hilavitkuttimet nimettiin hänen mukaansa rude goldbergeiksi. Älkääkä yrittäkö väittää, ettette väsänneet mitään vastaavanlaista lapsina!

Esimerkiksi tämä yllä näkyvä automaattinen suuliinanliikuttaja: käsiliike saa leivän ponnahtamaan; papukaija kurkottaa leipää; suola kaatuu ämpäriin; ämpäri saa sytyttimen sytyttämään raketin sytytyslangan; raketi ampaisee taivaan tuuliin; ja käynnistää kellon; jonka heiluri liikuttaa suuliinaa! Simppeliä!

Jokainen on varmaan nähnyt seuraavan legendaarisen Tom ja Jerry -piirretyn, jonka rude goldbergissa on enemmän välivaiheita.

Systeemi on yhtä kiehtova todellisuudessakin! Kas tässä MythBustersien versio (Adam on hyvin, hyvin innostunut):

Kaikkein hienoimmat hökötykset ovat kuitenkin japsien (kuinkas muuten) käsialaa. Monta pientä nokkelaa "rudea". Taustamusiikki on upea.

Ja tietenkin kuuluisa Hondan mainos, joka saatiin purkkiin vasta 605 kerralla!

Kojeita kerrakseen! Ja täältä löytyy asteen verran hyödyllisempiä keksintöjä.

Linkkuveitsi

Sveitsin armeijan linkkuveitsiä valmistava Wenger -yhtiö teki oikean monsterin, jossa yhdistyy peräti 87 työkalua ja yhtiön yli 100 vuoden kokemus.

Mitäh!? Ei sateenvarjoa!?

Kuningas on kuollut

Näin alkajaiseksi loman jälkeen haluaisin aloittaa kirjoittamisen vähemmän innostavasta aiheesta, jonka huomioitta jättäminen on mielestäni kuitenkin syntillistä. Tänä kesänä, 23. kesäkuuta, sain Venäjällä ollessani kuulla illan pääuutislähetyksestä musertavan uutisen: kuuluisa ja pidetty venäläinen animaattori-ohjaaja Aleksandr Tatarski kuoli edellisyönä sydänkohtaukseen 56-vuotiaana.

Voisin epäröimättä nimetä tämän henkilön venäläisen animaatiotaiteen yhdeksi patriarkaksi ja suunnannäyttäjäksi. Kuningas on kuollut - mutta eläköön kuningaskunta!

Kiovassa syntynyt Tatarski opiskeli päätoimisesti elokuvatoimittajaksi ja dramaturgiksi, mutta suoritti oheessa kolmivuotisen piirroselokuva -kurssin, valmistuen animaattoriksi. Kuitenkin juuri jälkimmäinen vei hänet (onneksi) mennessään. Tatarski aloitti uran vuonna 1968 animaatiostudiossa värienhämmentäjänä. Vuonna 1980 hän työskenteli jo moskovalaisessa studiossa ohjaajana. Myöhemmin hän perusti oman Pilot -studionsa, josta tuli ensimmäinen ei-valtiollinen studio uudessa Venäjässä. Keskellä 90-luvun alun sekasortoa studio oli melkeinpä ainut toimintakykyinen maassa.

Viime aikoina Tatarski sai paljon julkisuutta uuden animaatioprojektinsa, Gora Samotsvetov, Jalokivivuoren, myötä. Vuonna 2005 aloitettu projekti koostuu 52:sta piirretystä, joiden yhteenlaskettu esitysaika ylittää 8 tuntia! Jokainen piirretty kertoo Venäjän jonkun kansallisuuden kansallissadun. Animaatiotekniikka on laaja: tavalliset ja tietokonepiirrokset, muovailuvaha, nuket. Venäjän suosituimmaksi nousseelle piirrosprojektille myönnettiin monia (kansainvälisiäkin) tunnustuspalkintoja ja eräs TV-jakso lohkaisi neljänneksen venäläisestä lapsiyleisöstä.

Pääsipä eräs Tatarskin tekele Guinnessin ennätyskirjaan: hänen muovaamaa alkua Spokoiny notshi, malyshy! (Hyvää yötä, lapset!) -ohjelmalle esitettiin televisiossa pisimpään maailmassa. Itse asiassa se pyörii edelleen.

Tatarskin puumerkiksi tulivat omalaatuinen piirrosjälki ja mullistavat muovailuvahapiirretyt. Hänen kuuluisin työ on kiistämättä Plastilinovaja vorona, Muovailuvahavaris, johon mainittua veistosmateriaalia kului miltei 800 kiloa! Piirretty mukailee Ivan Krylovin kuuluisaa faabelia ketusta, variksesta ja juustopalasesta. Kertoja ei muista kertomaansa faabelia kunnolla ja kohta tapahtumat rönsyilevät kaaosmaisesti ja pikavauhtia.

Kyseisen piirretyn valmistumiseen liittyy legendaariseksi noussut (tosi)tarina: Tatarski sai animaation kuvattua, mutta äänityksestä tulikin kolme minuuttia liian pitkä. Äänitysstudiolla hän yht´äkkiä kuuli, miten Leninin vanhaa vinyylilevypuhetta oltiin uudelleennauhoittamassa uudemmille äänentoistolaitteille. Nauhoittaja osasi ammattiniksillä vaihtaa puheen nopeutta matelevan hitaasta huippunopeaan. Tatarski maksoi nauhoittajalle 70 ruplaa, joka sai puristettua 8-minuuttisen äänitteen viisiminuuttiseksi. Kiitos tämän, animaatio sai kuuluisan, hassunkurisen äänityksensä.

Kuitenkin jo ennen ensi-iltaansa Muovailuvahavaris joutui sensuurin hampaisiin. Sitä kutsuttiin "ideologisesti ajatuksettomaksi" ja oltiin jo hyllyttämässä. Piirretty kuitenkin esitettiin suositussa elokuvauutuuksista kertovassa viikottaisessa TV-ohjelmassa, riskillä ohi sensorin. Variksesta tuli hetkessä ilmiö ja kansan suosikki. Myöhemmin Tatarski loi muutkin kuuluisimmat taideteoksensa: Satoi viimevuotista lunta; Rubikin Kuutio; Siivet, Jalat ja Hännät; Rikostutkijat Kolobokit.

Tatarskin kollegat kertovat, että vielä kuolinpäivänään hän luonnosteli innokkaasti uuden piirretyn käsikirjoitusta. Tämä menetys oli suuri tragedia. Tatarski on usein haastatteluissa kertonut, että hänen sisällä asuu lapsi. Lapsen menetys on vielä suurempi tragedia. Osanottoni.

P.S. Tatarskin piirrettyjä on minulla tarjolla kasapäin lisää, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Halukkaat voivat tietenkin pyytää minulta lisää Tatarskin animaatiohelmiä sähköpostitse. Olen valmis antamaan tarvittavat nettiosoitteet ja tarvittaessa omat käännökseni.

Lomalle

Pidän tässä välissä vapaaehtoisen lomani! Toivotan hyvää kesää kaikille lukijoilleni ja näiden läheisille.

P.S. Juttutoivomuksia saa kertoa. Olen valmis tarttumaan mielenkiintoisiin aiheisiin.

Taidemaailman Hangon keksi

Mikä on Mona Lisa? kysyisi joku osanottaja Jeopardy -televisiovisailussa vastaukseen: Se on taidemaailman suurin arvoitus. Vaikka Leonardo da Vincin 1500-luvun alussa maalaamasta taulusta tehtiin männä vuonna surkea elokuvakin, mielenkiinto tuota taidemaailman Hangon keksiä kohtaan ei näytä laantuvan. Ja tämän suurimman arvoituksen suurin arvoitus taitaa olla Mona Lisan hymy. Miksi hän hymyilee? Käydään läpi tutkijoiden muutamia hypoteeseja:

- Mona Lisa hymyilee ilosta. Häntä varmaan viihdyttivät poseerauksen aikana soittajat, laulajat ja narrit.

- Aatelinen Mona hymyilee halveksien rahvaita ihmisiä.

- Nainen on raskaana ja on siksi tyytyväinen.

- Giocondan vino hymy johtuu hänen puolihalvaantuneesta ruumiista. Halvaantuminen käy kuulemma ilmi hänen istuma-asennosta.

- Mona odottaa, että pierupilvi saavuttaisi maalaajan (!).

- Hymy on tyypillinen etuhampaattomille. Huulessa näkyvä arpi onkin joidenkin tutkijoiden mukaan tylpän esineen synnyttämä. Mona olikin pahoinpidelty!

- Malli kärsi bruksismista, eli pakonomaisesta hampaiden narskuttelusta.

- Tylsin versio lienee kuitenkin todennäköisin: renessanssitaiteessa kaikki hahmot hymyilivät.

Muutakin ovat tutkijat portretin perusteella Monasta väittäneet: että hän olisi kuuro, kärsisi karsastusta (eli kierosilmäisyyttä) ja munuaistentulehdusta ja olisi kaiken kukkuraksi da Vinci itse!

Muun taidemaailman suhtautuminen Giocondaan on hyvin monipuolinen. Ylistäjiä riitti, mutta löytyipä myös dadaisti Marcel Duchamp, joka varusti Mona Lisan viiksillä ja pukinparralla!

McKalakukko - I´m lovin it!

Katsoin eilen YLE:ltä tulleen Morgan Spurlockin dokumentin Super Size Me.

Välillä ohjelman informaatiotulva pyyhkäsi ylitseni kuin tsunami, eikä pääkoppaan jäänyt paljoakaan konkreettisia lukuja. Katsoisin ohjelman mielelläni toistamiseen - Pause -napilla ja muistilehtiöllä varustettuna. Viesti tuli kuitenkin selväksi: McRuoka on epäterveellistä!

Kyseisestä aikapommista sain ammettua tietoa aikaisemminkin Eric Schlosserin Pikaruokakansa -kirjasta, joten eilisen itsekidutuskokeen tulos ei tullut minulle yllätyksenä. Suosittelen opusta pikaruokamaailman syvällisemmän tutustumisen apuvälineeksi.

Unohtipa Spurlock mainita, että hampurilais(pakkauks)ista tulee myös paperijätettä. Siksi sitä kutsutaankin roskaruoaksi!

Mutta nyt suoraan toimintaan! Ehdottaisin hampurilaisaterioihin muutoksia esim. pienentämällä annoksia:

Tai kalavaihtoehdolla:

Loppukevennys Kuopion hampurilaisravintolasta:

- Ja mitäs teille?

- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?

- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?

- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.

- Ja minkähän hampurilaisen?

- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.

- Syötkö täällä?

- Sillon tällön.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?

- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?

- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?

- Tule vuan, jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?

- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?

- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.

- Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?

- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.

´

- Voi hemmetti teidän kanssa!!

- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...

Taidanpa hakea minäkin! I´m lovin it!

Ei enää koskaan kolmatta

1939 - 1945

Yli 60 miljoonan ihmisuhrin ja erityisesti niiden 20 miljoonan venäläisen muistoa kunnioittaen.

Informaatiosotaa ja virtuaalipatsaita

Viime viikon kuuma peruna oli kieltämättä Tallinnan Pronssisen sotilaan ympärillä vappuviinin tapaan kuohuva tilanne. Jos tähänkin pitää kertoa oma kanta, niin mainittakoon, että eipä olisi ollut koko sekamelskaa, jos suuri ja mahtavaTM eläisi vieläkin. Hekoheko. Näin menetetään viimeisetkin virolaisen lukijakunnan jäsenet.

Mutta vakavasti puhuen: virolaiset nostivat itse kissan pöydälle, kun Viron valtiovalta pystytti pari vuotta sitten muistomerkin natsien Waffen-SS -joukoissa taisteilleille virolaisille. Maailmanyhteisön (eikä edes pelkästään Venäjän) mulkaisun jälkeen muistolaatta poistettiin. Samalla joku nationalisti heitti ilmaan ajatuksen, että Pronssisen sotilaankin on lähdettävä: jos ei meillä saa olla, niin ei sitten muillakaan.

Enää on vaikea saada selvää sitä, milloin asia tarkalleen ottaen pulpahti esille juuri tänä vuonna. Silloin kuitenkin viesti oli selkeä: patsas on POISTETTAVA. Siitähän se resonanssi alkoi. Tilanne alkoi kärjistyä, mutta Viron hallitus ei enää perääntynyt - joko arvovaltasyistä tai mistä lienee. Puheisiin tehtiin vain pieni korjaus: patsas on SIIRRETTÄVÄ. Venäläiset sen sijaan pääsivät hyvään vauhtiin ja mitään liikkumavaraa ei enää toimintasuunnitelmiin tehty.

Kuka on syyllinen? Vastausta on vaikea antaa. Kaikki ovat tehneet virhearviointeja ja uppiniskaisesti pitäneet pintansa taistelupoteroissaan. Niin Viron ja Venäjän valtiovalta kuin viron venäläisetkin. Viikonlopun mellakat ovat luku sinänsä. Huligaanit OY tekivät hyvin tilaustyönsä ja poliisi pamputti ihmisoikeusrikkomusten arvoisesti.

Viimeksimainittujen toiminnassa näkee monia yhtymäkohtia Venäjän kollegojen metodeihin Erimielisten marssissa. Yhdellä erotuksella: Venäjällä selvittiin uhreitta. Kansainvälinen yhteisö löytää eroja tapahtumien välillä vielä kasapäin lisää. Ja Virossa kaikki meni tietysti mallikkaasti. Jätetäänpä haudontamyssyyn.

.

Mikä on minun kantani tapahtumiin? Patsas olisi pitänyt jättää rauhaan ja antaa ajan kulua. Sitä mukaa, kun sotaveteraanit olisivat pikkuhiljaa harventuneet, hanke olisi voitu nostaa esille - säästyisivätpä edes vanhukset. Venäjä oli samanlaisessa tilanteessa 90-luvun alussa, kun poliittiset olot olivat suopeita Leninin masoleumin hävittämiselle. Eläkeläiskommunistit taas eivät olleet. Näiden annetaan vielä tänäkin päivänä käydä tervehtimässä ideologisen johtajansa muumiota. Mutta vielä tulee Uljanovin vuoro - se on vain ajan kysymys.

.

Viron Moskovan lähetystöä siis piiritetään. Eestiläiset maitotuotteet ovat pannassa. Informaatiosotaa esiintyy myös virtuaalitasolla: Viron hallitus näkee tietoliikenneyhteyksiensä häirinnässä Moskovan lokitiedoston. Venäläiset ohjelmoitsijat vastasivat mielestäni neuvokkaimmin: Arena -nettiroolipeliin ilmestyi Tallinnan Pronssinen sotilas!

In Memoriam

Boris Jeltsin

1931-2007

RIP

In Memoriam

Poliitikko, poliisi ja valokuvaaja

Ajattelin, etten kommentoi poliittisia uutisia, mutta nyt tuli niin hyvä käsi, että paljastan oitis korttini. Kyse on viime viikonloppuisesta, 14.4. Venäjällä järjestetystä "Erimielisten marssista". Katsokaamme erästä venäjäkielistä uutista. Heti sen ensimmäisessä valokuvassa mellakkapoliisi riuhtoo oppositiopoliitikkoa Mihail Kasjanovia sivuun. Kas näin:

Aijaijai.

Dramatismi kuitenkin häviää kertaheitolla, kun tarkistellaan toisista kuvakulmista otettuja otoksia:

Eipä näytä Misha virkavaltaa kiinnostavan, vaikka onkin opposition voimahahmoja. Halaajan roolissa toimii Kasjanovin adjutantti. Miliisi jatkaa matkaansa.

Lopussa seurue poistuu paikalta: "Näittekö miten väkivaltaisesti jepari katsoi minua?"

Minä juon nyt kahvia!

Tässäpä näin ikivanhan Pauligin "Brasilialainen kahvin luokitustaulukko" -taulun. Ennen vanhaan kahvipavut osattiin luokitella noin silmämääräisesti mm. paahtumisen mukaan

- erittäin hyvin paahtuviin
- hyvin paahtuviin
- sekä huonosti paahtuviin yksilöihin.

Ja kuten kuvastakin näkyy, näiden papujen välillä on vissi ero, jota vain sokea ei huomaa! ;)

Suomalaisten kiintymys kahviin on maailman huippuluokkaa. Vuoden 2002 tilastojen mukaan norjalainen juo keskimäärin vuodessa 10,7 kiloa kahvia. Suomalainen tulee hyvänä kakkosena: 10,1 kg. Pohjoismaat juhlivat oikein kunnolla, kun pronssille yltää Tanska (9,7 kg) ja ensimmäiselle pistesijalle Ruotsi, jonka kansalainen lipittää kaffea 7,8 kilon edestä. Sijat vaihtelevat vuosittain ja lieneekö Suomi ollut ykkönen viime tutkimuksessa.

Kahvin terveydellisyydestä on väännetty kättä iät ja ajat. Ruotsin kunkku Kustaa III piti kahvia vaarallisena myrkkynä. Todistaakseen väitteensä hän järjesti kokeen. Muuan elinkautisvangin määrättiin juomaan päivittäin kupillisen kahvia ja vertailukohteeksi erään toisen lusijan taas kupposen teetä. Lääkäri valvoi koetta ja tarkkaili koekaniinien vointia. Sitäpä sitten odotettiin, kumpi siirtyy ajasta ikuisuuteen ensimmäisenä.

Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisenä kuolla kupsahti lääkäri. Sitten Kustaa joutui murhatuksi pippaloissa. Kumpikin vanki eli vanhaksi, eikä heidän kuolemien kohdalla voida puhua kahvin/teen ratkaisevasta merkityksestä.

Toisenlaisen - varoittavan - esimerkin tarjoaa ranskalainen kirjailijasuuruus Honore de Balzac, jonka kuolinsyyksi kirjattiin "ylityö ja kahvin väärinkäyttö". Jopa 15 tunnin työpäivät hän kesti kahvin voimalla, mutta vain 51 ikävuoteen saakka.

Myös kahvikäytön kohdalla voin lämpimästi suositella vanhaa viisautta: kohtuus kaikessa.

Hän kuoli jotta me saisimme elää

Rauhallista Pääsiäistä.

INRI

P.S. Pyhä tuli laskeutui Jerusalemin Jeesuksen haudan kirkkoon - maailmanloppu lykkääntyy vuodella.

Vöpelö

Uusimmassa Itse Valtiaiden jaksossa (210: Skuru Sörkkään) Seppo Kääriäinen oppii puhumaan Stadin slangia. Mutta taitaahan ihmisläheinen savolaisministerimme kuvakielenkin: Savon Sanomat 7.3.2007 kertoivat Kääriäisen tokaisseen Varkauden markkinaväelle, että keskustassa ollaan ihan vöpelöitä, jos ei vaaleja voiteta.

Mieltäni jäi nakertamaan luultua huonompi suomen kielen tuntemus. Mikä ihme on vöpelö? Jospa arvoisat laivamme matkustajat tietävät paremmin?

Julistan siis täten alkaneeksi piirustuskilpailun, aiheena “Vöpelö”.

Taideteoksia saa lähettää sähköpostiosoitteeseeni (löytyy profiilista). Ilmoittakaa, jos ette halua piirroksianne julkaistavan blogissani. Tavoitteenahan on, että parhaat ehdotukset päätyvät kansan näkyville.