Anteeksi, mutta en vain jaksa

Kuvittelemani skenario on käymässä pikkuhiljaa toteen: hetken mielijohteesta perustettu blogi on hiipumassa mukamas kunnianhimoisen kirjoittajansa saamattomuuteen ja sanattomuuteen.

En ole ollut omistautunut tälle blogi -asialle. Johtuneeko sitten opiskelukiireistä ja viimeaikaisesta yllättävästä työelämään siirtymisestä, vaiko mielikuvituksettomuudestani, asian laita ei muutu: tekstiä ei vaan synny kuin liukuhihnalta! Yhden viestin jättäminen kuukauden välein olisi niin lukijoiden kuin itsenikin ajan tuhlausta.

Kirjoittelin blogini ensimmäisessä viestissäni, että pikkupoikana aloittamani (tavallinen) päiväkirja loppui lyhyeen, koskei minulla ollut mitään kerrottavaa. Vuosia on siitä saakka vierähtänyt jo monia, muttei mitään kertomisen arvoista näytä pulppuavan elämästäni - vieläkään. Hyvin näytän siis kasvanneeni henkisesti...

Helpompaa on näillä kapean alan asiantuntijabloggaajilla, jotka keskittyvät kertomaan parhaiten tietämistään asioista. Kuten Joogasta, belgialaisesta keittiöstä, origamista ja ikebanasta, bumerangeista, merirauskuista sun muista kansan syville riveille tuntemattomista asioista. Samalla periaatteella kokemuksilleni ja pähkäilyilleni voisi olla tilausta Minun Venäjäni -blogissa. Enpä vaan ole sinnekään jaksanut kirjoitella... Moskova.Infoonkin voisi jo suunnitella comebackia. Niinpä niin: voisi...

Loppujen lopuksi kaikki on kiinni laiskuudestani. En vain jaksa yrittää!

Katsotaan, jos vaikka joku kärpänen puree minuakin ja rupean sullomaan päätteelleni tekstiä - ja nauttia siitä!

Toivon kaikille "aktiivi"lukijoilleni ja satunnaisille vierailijoillekin hyvää alkavaa kesää ja menestystä sekä onnistumisia yksityiselämään. Jos joku haluaa minulta uutiskirjeen tapaisen viestin blogin uudelleensynnyn johdosta, pyydän lähettämään pyynnön sähköpostiini: leonidas1. (ät) luukku.com

En kai nyt voi enää tehdä muuta, kuin suositella muita linkkejä:

Minun Venäjäni
Moskova.Info
Tempus omnia revelat
Valtakunta
Varnitsa (lehti & järjestö)

En taaskaan jaksa kirjoittaa enempää. Katsokaa lisää ikkunan vasemmasta Majakoita -palkista.

Viikon urheilusaldoni

Eli, eli. Ynnään hieman kuluneen viikon kuulumisiani liikunta- ja urheilukentiltä:

1. Yksi curling -pelivoitto:

2. Yksi katkennut curling -harja:

3. Kolmesti saman sählypelin aikana nyrjähtänyt nilkka ja sitä seuraava ödeema.

´
Lievästi plussan puolella!

Alkuviikosta olisi tarkoitus palata jääkentille ja haastatella antiikin Kreikan ja Rooman urheilua tutkinutta henkilöä! Haastattelu linkitetään niin pian kuin suinkin.

Ärsyttävä asia

Haluaisin nostaa päivänvaloon erään (minunkin) hermoja raastaavan, ehkäpä maailman ärsyttävimmän asian.

Kuningas on kuollut

Näin alkajaiseksi loman jälkeen haluaisin aloittaa kirjoittamisen vähemmän innostavasta aiheesta, jonka huomioitta jättäminen on mielestäni kuitenkin syntillistä. Tänä kesänä, 23. kesäkuuta, sain Venäjällä ollessani kuulla illan pääuutislähetyksestä musertavan uutisen: kuuluisa ja pidetty venäläinen animaattori-ohjaaja Aleksandr Tatarski kuoli edellisyönä sydänkohtaukseen 56-vuotiaana.

Voisin epäröimättä nimetä tämän henkilön venäläisen animaatiotaiteen yhdeksi patriarkaksi ja suunnannäyttäjäksi. Kuningas on kuollut - mutta eläköön kuningaskunta!

Kiovassa syntynyt Tatarski opiskeli päätoimisesti elokuvatoimittajaksi ja dramaturgiksi, mutta suoritti oheessa kolmivuotisen piirroselokuva -kurssin, valmistuen animaattoriksi. Kuitenkin juuri jälkimmäinen vei hänet (onneksi) mennessään. Tatarski aloitti uran vuonna 1968 animaatiostudiossa värienhämmentäjänä. Vuonna 1980 hän työskenteli jo moskovalaisessa studiossa ohjaajana. Myöhemmin hän perusti oman Pilot -studionsa, josta tuli ensimmäinen ei-valtiollinen studio uudessa Venäjässä. Keskellä 90-luvun alun sekasortoa studio oli melkeinpä ainut toimintakykyinen maassa.

Viime aikoina Tatarski sai paljon julkisuutta uuden animaatioprojektinsa, Gora Samotsvetov, Jalokivivuoren, myötä. Vuonna 2005 aloitettu projekti koostuu 52:sta piirretystä, joiden yhteenlaskettu esitysaika ylittää 8 tuntia! Jokainen piirretty kertoo Venäjän jonkun kansallisuuden kansallissadun. Animaatiotekniikka on laaja: tavalliset ja tietokonepiirrokset, muovailuvaha, nuket. Venäjän suosituimmaksi nousseelle piirrosprojektille myönnettiin monia (kansainvälisiäkin) tunnustuspalkintoja ja eräs TV-jakso lohkaisi neljänneksen venäläisestä lapsiyleisöstä.

Pääsipä eräs Tatarskin tekele Guinnessin ennätyskirjaan: hänen muovaamaa alkua Spokoiny notshi, malyshy! (Hyvää yötä, lapset!) -ohjelmalle esitettiin televisiossa pisimpään maailmassa. Itse asiassa se pyörii edelleen.

Tatarskin puumerkiksi tulivat omalaatuinen piirrosjälki ja mullistavat muovailuvahapiirretyt. Hänen kuuluisin työ on kiistämättä Plastilinovaja vorona, Muovailuvahavaris, johon mainittua veistosmateriaalia kului miltei 800 kiloa! Piirretty mukailee Ivan Krylovin kuuluisaa faabelia ketusta, variksesta ja juustopalasesta. Kertoja ei muista kertomaansa faabelia kunnolla ja kohta tapahtumat rönsyilevät kaaosmaisesti ja pikavauhtia.

Kyseisen piirretyn valmistumiseen liittyy legendaariseksi noussut (tosi)tarina: Tatarski sai animaation kuvattua, mutta äänityksestä tulikin kolme minuuttia liian pitkä. Äänitysstudiolla hän yht´äkkiä kuuli, miten Leninin vanhaa vinyylilevypuhetta oltiin uudelleennauhoittamassa uudemmille äänentoistolaitteille. Nauhoittaja osasi ammattiniksillä vaihtaa puheen nopeutta matelevan hitaasta huippunopeaan. Tatarski maksoi nauhoittajalle 70 ruplaa, joka sai puristettua 8-minuuttisen äänitteen viisiminuuttiseksi. Kiitos tämän, animaatio sai kuuluisan, hassunkurisen äänityksensä.

Kuitenkin jo ennen ensi-iltaansa Muovailuvahavaris joutui sensuurin hampaisiin. Sitä kutsuttiin "ideologisesti ajatuksettomaksi" ja oltiin jo hyllyttämässä. Piirretty kuitenkin esitettiin suositussa elokuvauutuuksista kertovassa viikottaisessa TV-ohjelmassa, riskillä ohi sensorin. Variksesta tuli hetkessä ilmiö ja kansan suosikki. Myöhemmin Tatarski loi muutkin kuuluisimmat taideteoksensa: Satoi viimevuotista lunta; Rubikin Kuutio; Siivet, Jalat ja Hännät; Rikostutkijat Kolobokit.

Tatarskin kollegat kertovat, että vielä kuolinpäivänään hän luonnosteli innokkaasti uuden piirretyn käsikirjoitusta. Tämä menetys oli suuri tragedia. Tatarski on usein haastatteluissa kertonut, että hänen sisällä asuu lapsi. Lapsen menetys on vielä suurempi tragedia. Osanottoni.

P.S. Tatarskin piirrettyjä on minulla tarjolla kasapäin lisää, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Halukkaat voivat tietenkin pyytää minulta lisää Tatarskin animaatiohelmiä sähköpostitse. Olen valmis antamaan tarvittavat nettiosoitteet ja tarvittaessa omat käännökseni.

"Tyypillinen juhannuskuolema" - sairaskohtaus ja paljon dramatiikkaa

"Juhannuksena on kuollut ainakin 11"

Näin uutisoi Hesari 24.6.2007. Ilta-Saamattomat olivat tavansa mukaan paatoksellisempia:

Juhannuksen uhrilukemat SYNKKENEVÄT
Kaksitoista kuolonuhria
Hukkuneita viime vuotta vähemmän

Apuva! Uskaltaako juhannusta enää viettääkään? Saatat hukkua!!! Tai joutua puukotetuksi!! Tai jäädä auton alle! Tai tukehtua häkään. Tai kuolla sairaskohtaukseen...

Niinpä... Kuulostaa kyllä yhä arkisemmalta ja arkisemmalta... Varmasti näinä päivinä ihmisiä kuoli myös kotonaan sairaskohtauksiin. Miksei näitä tapauksia kuitenkaan uutisoitu? Koska siitä puuttui dramatismi.

Miksi juuri juhannuksena sattuvia kuolemia (yli)dramatisoidaan? Minun ajatusmaailmassa on vain yksi "tyypillinen juhannuskuolema": hukkuminen alkoholin vaikutuksen alaisena. Tarkemmin ajateltuna sellainenkin voi sattua milloin tahansa, mutta juhannuksena olosuhteet sattuvat vain olemaan siihen ihanteellisimmat. Tämän logiikan mukaan tänä vuonna sattui "vain" kolme "juhannuskuolemaa" (neljäs hukkunut kuoli sairaskohtaukseen). IS joutuukin (vasta toisessa) alaotsikossa toteamaan, että (humaltuneita) hukkuneita on viime vuotista vähemmän.

´

Eikä "tyypillisiä juhannuskuolemia" ole virallisella tasolla itse asiassa olemassakaan. Poliisi kun kirjoittaa raporttiinsa: "Uhri kuoli hukkumalla", eikä "Uhri koki juhannuskuoleman". Tässä tapauksessa on tautologia kyllä kaukana! Median aivopesukampanja puri kuitenkin tavallisiin kansalaisiin.

Hesarin nettikeskustelu "Miksi suomalainen ei selviä juhannuksesta hengissä?" on täysin harhaanjohtava. Joku keskustelija laskikin, että juhannuksena kuoli vain 0,0005% Suomen kansasta. Ilta-Saamattomien keskustelun otsikko "Viina pois suomalaisilta junteilta!" ei sekään kerro koko totuutta viikonlopun kuolemien perimmäisestä syystä.

On kuitenkin myönnettävä, että juhannuksena sattuu aina hukkumiskuolema. Vuorenvarmasti vähintään yksi. Sattuu ensi vuonna. Ja sitä seuraavana. Kaikki tietävät sen. Mutta ottavat silti kauluksesta alas ja lähtevät (koko 12 hengen seurueena) veneilemään - ilman pelastusliivejä ja aivoja. Meripelastuslaitoksen vuosittain telkussa pyöritettävä "Missio: yksikään ei huku" pyörii pyörimistään. Oravanpyörän lailla.

Informaatiosotaa ja virtuaalipatsaita

Viime viikon kuuma peruna oli kieltämättä Tallinnan Pronssisen sotilaan ympärillä vappuviinin tapaan kuohuva tilanne. Jos tähänkin pitää kertoa oma kanta, niin mainittakoon, että eipä olisi ollut koko sekamelskaa, jos suuri ja mahtavaTM eläisi vieläkin. Hekoheko. Näin menetetään viimeisetkin virolaisen lukijakunnan jäsenet.

Mutta vakavasti puhuen: virolaiset nostivat itse kissan pöydälle, kun Viron valtiovalta pystytti pari vuotta sitten muistomerkin natsien Waffen-SS -joukoissa taisteilleille virolaisille. Maailmanyhteisön (eikä edes pelkästään Venäjän) mulkaisun jälkeen muistolaatta poistettiin. Samalla joku nationalisti heitti ilmaan ajatuksen, että Pronssisen sotilaankin on lähdettävä: jos ei meillä saa olla, niin ei sitten muillakaan.

Enää on vaikea saada selvää sitä, milloin asia tarkalleen ottaen pulpahti esille juuri tänä vuonna. Silloin kuitenkin viesti oli selkeä: patsas on POISTETTAVA. Siitähän se resonanssi alkoi. Tilanne alkoi kärjistyä, mutta Viron hallitus ei enää perääntynyt - joko arvovaltasyistä tai mistä lienee. Puheisiin tehtiin vain pieni korjaus: patsas on SIIRRETTÄVÄ. Venäläiset sen sijaan pääsivät hyvään vauhtiin ja mitään liikkumavaraa ei enää toimintasuunnitelmiin tehty.

Kuka on syyllinen? Vastausta on vaikea antaa. Kaikki ovat tehneet virhearviointeja ja uppiniskaisesti pitäneet pintansa taistelupoteroissaan. Niin Viron ja Venäjän valtiovalta kuin viron venäläisetkin. Viikonlopun mellakat ovat luku sinänsä. Huligaanit OY tekivät hyvin tilaustyönsä ja poliisi pamputti ihmisoikeusrikkomusten arvoisesti.

Viimeksimainittujen toiminnassa näkee monia yhtymäkohtia Venäjän kollegojen metodeihin Erimielisten marssissa. Yhdellä erotuksella: Venäjällä selvittiin uhreitta. Kansainvälinen yhteisö löytää eroja tapahtumien välillä vielä kasapäin lisää. Ja Virossa kaikki meni tietysti mallikkaasti. Jätetäänpä haudontamyssyyn.

.

Mikä on minun kantani tapahtumiin? Patsas olisi pitänyt jättää rauhaan ja antaa ajan kulua. Sitä mukaa, kun sotaveteraanit olisivat pikkuhiljaa harventuneet, hanke olisi voitu nostaa esille - säästyisivätpä edes vanhukset. Venäjä oli samanlaisessa tilanteessa 90-luvun alussa, kun poliittiset olot olivat suopeita Leninin masoleumin hävittämiselle. Eläkeläiskommunistit taas eivät olleet. Näiden annetaan vielä tänäkin päivänä käydä tervehtimässä ideologisen johtajansa muumiota. Mutta vielä tulee Uljanovin vuoro - se on vain ajan kysymys.

.

Viron Moskovan lähetystöä siis piiritetään. Eestiläiset maitotuotteet ovat pannassa. Informaatiosotaa esiintyy myös virtuaalitasolla: Viron hallitus näkee tietoliikenneyhteyksiensä häirinnässä Moskovan lokitiedoston. Venäläiset ohjelmoitsijat vastasivat mielestäni neuvokkaimmin: Arena -nettiroolipeliin ilmestyi Tallinnan Pronssinen sotilas!

300 puukkojunkkaria

Eivät näytä elokuvakriitikot hirveästi kehuskelevan uutta jenkkiläistä verilöylypätkää 300. Elokuvassa kourallinen spartalaisia jarruttaa kuningas Leonidaksen johdolla ratkaisevasti persialaista tuhatpäistä vandaalilaumaa. Splattereilla onkin tapana upota nykynuorisoon, jotka muodostavat leijonaosan tämän päivän elokuvateattereiden yleisöstä. Historioitsijat löysivät elokuvasta liudallisen epätäsmällisyyksiä. Eivät kriitikoidenkaan arviot ole kannustavia, vaikka he itse yrittävät väittää muuta:

"Kreikkalaista mytologiaa, julmia kuninkaita, urheita sotureita ja kauniita naisia. Sotketaan joukkoon raakaa väkivaltaa, verta, suolenpätkiä ja epämuodostuneita hirviöitä. Maustetaan seksillä, teräksisillä vatsalihaksilla ja ripauksella mustaa huumoria. Tarjoillaan synkissä maisemissa, joissa veri on punaista ja taivas tumma. -- Ja ne erikoistehosteet.. Ne nyt vaan ovat upeita. Veri lentää, maisemat ovat majesteettisen karuja, hirviöt pelottavan aitoja. Mitä muuta voi vaatia? -- Sotureista on tehty autenttisen oloisia tappokoneita, joiden vartaloita on paranneltu maskeerauksen ja tietokonetekniikan avulla. Tuloksena on joukko maskuliinisia tappajia, jotka varmasti osaltaan vetävät puoleensa myös naiskatsojia, joita elokuvan väkivaltaisuus ja raakuus saattavat muuten arveluttaa."

Veren lentämisen ohella tarvitaan myös leipää, tietty. Ja tuon viimeisen lauseen jätän omaan arvoonsa.

"Taistelukentälle mukaan tuotu kamera taltioi säälittä irtoraajat ja verenroiskeet, ja varsinkin ensimmäisen taistelupäivän oopperamaisiin mittoihin kasvava väkivaltabaletti iskostuu mieleen väkisinkin. Hyvä hyvä."

Väkivalta jää pyörimään mieleen pidemmäksi aikaa. Hyvä, hyvä.

"-- ruumispinot kasvavat ja spartalaiset ovat iloisia, kun ovat vihdoin päässeet koulutustaan vastaavan työhön. -- Testosteronia hikoileva ja muskeleita homoeroottisesti palvova tarina on idioottimainen, mutta anteeksipyytelemätön. 300 on verenhimoisessa tyylilajissaan johdonmukainen, kokonainen ja viihdyttävä."

Tarpeeksi alas laskettu rima siis ylittyi. Jippii!

"On sitten makuasia, kuinka kauan jaksaa katsella hidastettuja kuvia puolialastomista miehistä tappamassa täysinpuettuja miehiä. -- pääpaino on vauvaöljyllä valellun Chippendales-ryhmän näköisissä sotureissa."

Kolmensadan muinaiskreikkalaisen puukkojunkkarin edesottamuksista en näillä näkymin halua saada visuaalista esittelyä, vaan Herodotoksen tarinat ja vanhempi elokuva saavat riittää minulle.

Ei pidä unohtaa, että näemme valkokankaalla vain käsikirjoittajan, ohjaajan, tietokonegrafiikon ja muutaman muun nykyihmisen näkemyksen kahden ja puolen tuhannen vuoden jälkeisistä tapahtumista. Virheitä on kosolti. Jos pystyisimme siirtämään aikakoneella Thermopylain solan taistelun veteraanin meidän aikaamme ja näyttäisimme hänelle 300 -elokuvan, sotilas pitäisi koko juttua kehnona vitsinä. Mutta, mutta:

Pata kattilaa soimaa.

Viikon saldo

Ensin syrjäytynyt opiskelija ampuu yli 30 ihmistä, sitten Nasan työntekijä surmaa kaappaamansa panttivangin ja sitten itsensä ja lopultakin hävittäjälentokone syöksyy maahan, pilotti kuolee.

Tämä oli siis viikon saldo demokratian asevarastossa, Yhdysvalloissa. Tämän viikon synkkien uutisten perusteella rapakon takana on myös tarpeeksi tuliasevarastoja ja epävakaita ihmisiä. Pelottava yhdistelmä.

Tosi pelottava.

Viimeisin Yhdysvaltojen maaperälle kohdistunut (ulkomaalaisten) hyökkäys tapahtui 11.9.2001 (sitä edellinen taas 7.12.1941. Hyökkäyksiä lähetystöihin en nyt ota huomioon). Sen jälkeen yhtä näyttävästi ja laajamittaisesti amerikkalaisia ovat tappaneet hirmumyrskyt ja alkuviikon tapaiset häirintyneet opiskelijat. Missä vika?

En ole aseistakieltäytyjä, enkä sellaiseksi viimepäiväisistä tapahtumista huolimatta muutu, mutta muiden toivoo jo tulevan järkeen. Nämä tapaukset eivät ole pelkästään amerikkalainen ilmiö: vähän väliä saa lukea iltäpäivälehdistä suomalaisista perheenisistä, jotka eräänä kauniina päivinä tulevat töistä kotiin ja ampuvat mitään sanomatta vaimonsa, lapsensa, koiransa (jos sellainen on) ja lopultakin itsensä.

Näihin tapahtumiin tärkeimmistä johtavista syistä voi keskustella pitkään ja hartaasti: aseiden helppo saatavuus, kulttuurin tarjoamat väärät toimintamallit, mielihäiriöt jne.

Itse olen ottanut askeleen (mielestäni) oikeaan suuntaan ja harventanut tietokonepelivalikoimaani. Ainoan räiskintäpelin poistin ensimmäisenä, vaikken sitä yhtään pelannutkaan. Sitten hiiteen painuivat historialliset strategiat. Muutama vuosi sitten poistin urheilupelit, tasohyppelyt ja lopulta myös PacManin ja Tetriksen. Enkä kaipaa yhtään takaisin. Isojen poikien leluja ei sitten noin vain pysty kieltämään - valitettavasti...

Pakollinen mediaosio:

Muistin vitsin:

Sotilas on yövartiossa. Joku lähestyy.

- Seis! Kuka siellä?

- Lepo vaan. Minä, komentaja, tässä.

- Seis! Kuka siellä?

- No minä! Komentaja! Ettekö tiedä sääntöjä?

- Toki tiedän. Pitää kysyä kolmesti "Kuka siellä?" ja sitten ampua.

Surullisen totta

Ei vain naurata.

Poliitikko, poliisi ja valokuvaaja

Ajattelin, etten kommentoi poliittisia uutisia, mutta nyt tuli niin hyvä käsi, että paljastan oitis korttini. Kyse on viime viikonloppuisesta, 14.4. Venäjällä järjestetystä "Erimielisten marssista". Katsokaamme erästä venäjäkielistä uutista. Heti sen ensimmäisessä valokuvassa mellakkapoliisi riuhtoo oppositiopoliitikkoa Mihail Kasjanovia sivuun. Kas näin:

Aijaijai.

Dramatismi kuitenkin häviää kertaheitolla, kun tarkistellaan toisista kuvakulmista otettuja otoksia:

Eipä näytä Misha virkavaltaa kiinnostavan, vaikka onkin opposition voimahahmoja. Halaajan roolissa toimii Kasjanovin adjutantti. Miliisi jatkaa matkaansa.

Lopussa seurue poistuu paikalta: "Näittekö miten väkivaltaisesti jepari katsoi minua?"

Paraskavedekatriafobia

Se on täällä! Perjantai 13! Koko ihmiskunnan epäonnen purkautumispäivä. Joopa joo... Jostain syystä paraskavedekatriafobiaa (perjantai 13. päivän kammoa) potevia ihmisiä on yllättävän paljon, vaikkei siihen ole minun silmissäni mitään syytä.

Jos panet erityisesti merkille luvun 13, olet käynyt menestyksellä
ala-astetta.

Groucho Marx

Historian suurin aivopesu juontaa juurensa vuoteen 1307, kun Ranskan kunkku Filip IV Kaunis (Filip III Rohkean poika ja Filip X Itsepäisen isä) vangitutti Temppeliherrojen ritarikunnan jäsenet, joille hän oli pahasti velkaa. Päivä oli tietenkin perjantai 13. Lieneekö Temppeliherrojen sen jälkeisten suruliputusten tyhmä apinoiminen synnyttänyt myytin kyseisen päivän epäonnesta? Perjantai oli Englannissa virallinen hirttopäivä, mikä lisäsi öljyä tuleen.

13

Ihmisen rahanhimolta ei vältytty tässäkään tilanteessa: 1800-luvun Ranskassa perustettiin järjestö "Neljännettoista". Kun johonkin illalliskutsuun osallistui 13 henkilöä, palkattiin paikalle "neljännestoista". Uskomuksen mukaan joku 13:sta illalliseen osallistujasta kuolee - aivan kuten Jeesuksen ja opetuslapsien viimeisen ehtoollisen jälkeen.

Kolmetoista henkeä pöydässä on tosiaankin kovaonnista, jos emännällä on vain kaksitoista kyljystä.

Groucho Marx

Perjantain demonisoinnissa on vahvasti esillä kulttuurisidonnaisuus:
maya-kansalla 13 kun oli onnen luku. Kaikki riippuu siitä, miten asiaan suhtautuu.

13

Englantilainen amiraliteetti oli kerran päättänyt osoittaa potaskaksi merimiehen keskuudessa vahvasti vallinneen uskomuksen, jonka mukaan perjantai olisi epäonnenpäivä. Uudelle alukselle annettiin nimeksi Friday, se laskettiin vesille perjantaina ja purtilon kapteenin nimi oli tietenkin Friday. Laiva lähti neitsytmatkalleen (ilman muuta perjantaina)... ja katosi. Siitä ei löydetty koskaan pirstalettakaan.

Tarinasta voi vetää johtopäätöken, että laivoja uppoaa päivästä riippumatta. Upposihan Titanic maanantaina 15.4. Ja natsien risteilijä Wilhelm Gustloff upposi 30.1. 1945, vieden mukanaan ennätykselliset 9343 ihmishenkeä. Silloin oli tiistai.

13

On kuitenkin tosiasia, että perjantaita 13. löytyy vuodesta yhdestä kolmeen kappaletta. 3 - 362. Kumpana ajanjaksona saat todennäköisesti enemmän mustelmia?

Palautetta, hemmetti!

Olen tähän mennessä saanut vain kaksi kommenttia blogini aiheista. Muuten on ollut ihmeellisen hiljaista. Koska en omaa kävijälaskuria, asiasta voi vetää selkeän johtopäätöksen: monikaan ei nettipäiväkirjaani lue. Kirjoitan siis itselleni! Kannustavaa... On ihan samanlainen olo kuin Kiroilevalla siilillä.

Prioriteetti hukassa?

Yhdeksäsluokkalaiset kelpuuttaisivat Matti Vanhasen ja keskustapuolueen jatkamaan valtion johdossa, selviää YLEn Uutismixin tekemästä kyselystä. 14-15 -vuotiaista nuorista 6% ei kuitenkaan osannut nimetä mieleistänsä puoluetta. Tutkija Hanna Wass Helsingin yliopistosta pitää tätä huolestuttavana: nuorten poliittinen lukutaito on hukassa!

On hyvin valitettavaa, että niinkin moni nuori ei ole kiinnostunut politiikasta. Sikäli kun tämän kyselyn nuoret eivät saa vielä edes äänestääkään. Olisiko tätäkin huolestuttavampaa kuitenkin se, että tämä poliittinen lukutaito on hukassa nukkuvalla puolueella, peräti 30% äänioikeutetuista aikuisista?

Syytön, kunnes ei saada kiinni?

Televisiossa ja lehdissä kotirouvat, kokit ja rakennusmestarit paljastavat niksinsä, joilla askareet hoituvat helposti, entistä nopeammin ja edullisemmin. Jotkut näistä jipoista jopa juontavat isovanhemmiltamme perittyyn tietoon.

Muinaisaikaan ei ollut tapana kerskua pienillä innovaatioillaan, tyyliin: “Meni tuossa tien päällä Datsunistani moottorihihna poikki, mutta minähän korvasin sen vaimon sukkahousuilla!” Tai: “Keitän sekä kananmunat, että perunat samassa kattilassa. Säästää aikaa.”

Oma nerokkuus peitettiin sanonnoilla: “Keinot on monet, sanoi eukko, kun kissalla pöytää pyyhki” ja “Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä”. Nykyään puhutan paljon avoimemmin: “Mistä aita on matalin”. Niinpä erään nimeltä mainitsemattoman nettisivuston avaaminen oli vain ajan kysymys. Kyseiseltä sivustolta löytyy erilaisia huijausmenetelmiä, joilla voi säästää aikaa ja rahaa. En kerro sen osoitetta, sillä en halua yllyttää ketään rikokseen.
Voisin toki valottaa pääpiirteissään joitakin sivun sisältämien “kikkojen” tarkoituksia: Miten pääsee pummilla bussiin, junaan, huvipuistoon tai urheiluotteluun; miten automaatin saa huijattua antamaan ilmaisen limun; erilaiset lunttimenetelmät; miten saa pantin pantittomista pulloista; miten alaikäinen pystyy ostamaan olutta; miten välttää TV-lupamaksun, pysäköintisakon ja veron. Yleisimpiä mainitakseni...

Joukosta löytyi vain kourallinen “rehdin miehen” vippaskonsteja, joista ei loppujen lopuksi aiheudu kenellekään kuluja: ostoskärryihin käy jäätelötikku; nettihakemuksesi käsitellään nopeammin, jos asiointikieli on ruotsi; säilytyslokeroihin käy valuutta; saat esim. paperit virastosta valtuuskirjalla kaverin kautta, jos oma henkkari unohtui kotiin.

Surkuhupaisinta oli näiden kikkojen loppuun kirjoitetut vakuuttelut: esim. “Toimii 100%!” tai “toimii 70%”. Muita käytettyjä “onnistumisprosenttilukuja” olivat 50, 80, 95, 90, 75, 99 sekä 65. Mistä nuo luvut tulevat? Tekevätkö jotkut huijaamista työkseen, jos kerran on varaa noin hartaaseen tilastointiin? Voi että, miten lapsellista meininkiä! Mm. kirjoitustyylin ja huijauskohteiden perusteella onkin täysi syy uskoa, että jippojen takana ovat murrosikäiset nuoret - maamme tulevaisuus.

Kaiken huippuna on sivuston ylläpidon tiedote, jossa ei kehoteta rikokseen ja vastuu seurauksista sysätään kokeilijalle. Syytön, kunnes ei saada kiinni? Voi tätä tekopyhyyttä!

Tonttuja ruokapalkalla (fiktiivinen tarina)

- Kappas vaan! Sehän on Jouko! Mitenkäs jakselet?
- Mitäs tässä... Elämää...
- No mutta, tämän kunniaksi voi ottaa paukut!
- Ei taida kyllä onnistua, sillä olen auki. Sain näes potkut Perlokselta... Joku uusi osastopäällikkö päätti leikata kuluja...
- Kyllä se vielä muuttuu pelkäksi lomautukseksi! Ehkä... Mutta tulehan nyt sieltä soppajonosta baarin puolelle! Minä tarjoan!
- Minun lykylläni se muuttuu varhaiseläkkeeksi, jos uutta linjaa ei täällä Suomessa avata. Pahuksen kiinalaiset ovat taas rohmunneet koko teollisuutemme...
- Kiinalle täytyy kyllä olla kiitollisuudenvelassa, sillä nehän ovat ruudin ja paperin keksineet! Otatko kuivana, vai vietätkö tipatonta maaliskuuta?
- Eiväthän ne ruudinkeksijät osaa muuta, kuin tehdä lapsia. Kuluttavat vielä maailman hapen loppuun... Otan pari tippaa kuivana.
- Etkö taaskaan näe mitalin toista puolta? Kiinassahan on ihan samantyyppiset ongelmat kuin täälläkin, mutta vain päinvastaiset: työtä riittää, mutta väki karkaa ulkomaille - eli meille Pohjolaan. Sitä kutsutaan sielläpäin Suomi-ilmiöksi!
- Suomessa alkaa olla liikaa ulkomaalaisia...
- Älähän ala pullistella niillä lihaksillasi! Halmemaisuus ei ole nykyään trendikästä. Ulkomaalaisia tarvitaan paljon ja kaikkialle! Ajattele, kuinka monen kaupungin ja pitäjän alijäämäbudjetista puuttuu kiinalaisten ravintoloiden veroäyrejä!
- Arabithan ovat jo valloittaneet ravintolabisneksien... Ei ne kiinalaiset täällä pärjää...
- Väärä johtopäätös! Kuka on Suomen suurin työllistäjä?
- Nokia?
- ...
- Paperiteollisuus?
- ...
- Kunta?
- Joulupukki! Tajuatko, millainen tonttuarmeija tarvitaan kaikkien niiden lahjalelujen valmistamiseen? Jos niiden tilalle palkattaisiin kiinalaisia, tuotantokustannukset laskisivat roimasti! Ja jos muonitus sujuisi pelkällä riisipuurolla, säästöt olisivat huippuluokkaa! Sitten hankitaan kiinaa puhuva joulupukki ja sitten...
- Joulu on vain kerran vuodessa...
- Entä marjastus ja sientenpoiminta sitten? Itämaiset poimijat tyytynevät muutaman sentin korvauksiin. Selvää voittoa! Suomalainen voittaa aina!
- En pidä mansikoista...
- No unohdetaan Kaukoitä ja siirretään tuotantolaitokset etelään... Viroon! Siellä, jos missä naistyövoiman tarjoamat palvelut liikkuvat vapaasti länsisuuntaan.
- Mitäs sinne Eestiin voi lähettää? Tyhjiä pullojako?
- Höpsis. Kaiken teollisuutemme, tietenkin. Tulisi sitten edulliseksi ostaa halpaa, Virossa valmistettua paperia ja tankkereita. Ja kun yhtiöiden pääkonttorit jäävät Helsinkiin, niiden maksamat liike- ja tuontiverot olisivat isompia!
- Tuohan oli suoraa puhetta!
- Yhtä en vaihda: suoraa puhetta! Turun sinappi on jo menetetty ruotsalaisille.. .
- Ruotsi on syvältä...
- Älähän nyt! Länsinaapuri on tarjonnut meikäläisille vaikeina aikoina tiskaajien ja teatterinjohtajien pestejä, sekä täydet 12 pistettä!
- Sinähän jaksat yrittää! Miten sinulla menee? Etkös päässytkin urahissiin?
- Tuota... Joo... Olen nykyään Perloksen uusi osastopäällikkö.

Kirjakriitikot saapuvat keskustelupalstoille

Huh huh. Ajattelin aloittaa varsinaisen (b)lokikirjoittamisen kevyemmillä teemoilla, mutta Kalevalan päivänä Helsingin Sanomien nettisivuilla julkaistu uutinen ja siitä alkanut keskustelu "pakottavat" minut tökkäämään lusikan tähänkin soppaan.

Luodaan katsaus keskustelun näkyvimpiin kommentteihin. Ne voidaan jakaa neljään pääryhmään: risuihin (joissa tutkijaa syytetään valehtelusta ja rähmällään olosta), varovaiseen kiinnostukseen (jossa kirjaa ei haluta kommentoida ennen kuin se on luettu, mutta esitetään myös mielenkiintoisia lisäkysymyksiä), populisti- Hautalaan (jossa keskustelu kääntyy Hautalan tarkoitusperien tutkailuun), sekä ruusuihin (joissa kehutaan kirjaa ja/tai tutkijaa).

Risut:

”Ilmeisesti tällaisista bäckmaneista ei Suomessa pääse ikinä eroon. Aina löytyy yksilöitä, joille mitkään tosiasiat ja teot eivät riitä ja kaikki voidaan kääntää päälaelleen. Missähän tämäkin tutkija on oppinsa saaanut... -- Ihmettelen, mitkä tarkoitusperät tällaisella ihmisellä nyky-Suomessa on, ellei hän sitten saa palkkaansa suoraan sylttytehtaalta.”

“TERVEISET TUOLLE IVAN BACKMONOVILLE!
Roska on aina roskaa, ja sitahan kirjoitetaan rahan halusta...rahan- javallanhimot saavat jotkut tekemaan ja kirjoittamaan mita tahansa. Heita Iivanan kirja takkaasi sytytteeksi... ”

“ -- Googlaten löytyy ”mielenkiintoista" luettavaa "tutkijasta".Käsittämätöntä miten lukutaitoinen ja väitöskirjankin rustannut tutkija pystyy elämään irti todellisuudesta. -- ”

Varovainen kiinnostus:

”Pitäisi ensin lukea kirjanen, mutta tässä vaiheessa jo kuvailujen perusteella herää epäilys. Mistähän rahat tähän tutkimukseen tulevat? Mikä on tämä kirjan kustajana "Russia Advisory Group"? Eikö muuta kustantajaa Suomesta löytynyt? Jos Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n toimeenkuvaan kuuluu disinformaation ja propagandan levittäminen, onko tämä kirjanen juuri sitä?”

Populisti- Hautala:

“Hautala on kyllä kylmä populisti
Metelöi milloin mistäkin aiheesta, jottaa saa nimensä mediaan ja usein onnistuu, tuo Bäckmanin kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, harkitsen sen ostoa. Hautalakin kuuluu näihin median lemmikkeihin jotka saavat julki mitä sylky suuhun tuo.”

“Miten Hautalan kunniaa on loukattu? Kirjan lukeneet osannevat vastata. EiBäckman kovin väärässäkään ole, vaikkakin provosoivalla tyylillä sanookin. KylläPutinin Venäjää ja venäläisiä on syytetty jokseenkin kepeästi, ikäänkuin varmuuden vuoksi, ettei vaan saa suomettuneen, fsb-kätyrin ym. leimaa. Jotainkertoo tuo Suomi-Venäjä kansalaisfoorumin jäsenistö, jossa siis Heidikin on mukana. Mikael Storsjö, tsetseeni kapinallisten internet serverin Suomeenraahannut ja heidän rahoittajaksi ilmoittautunut. Jukka Mallinen, joka telkussa"tiesi" sanoa, että Politkovskajan murhan takana on FSB.”

“Bäckman ei ole suinkaan ainoa ihminen, joka hämmästeli kirjassa käsitellynmielenosoituksen tehokasta organisointia. Itse kirjoitin samana päivänämielenosoituksen tapahduttua eräällä kanavalla, että kyseessä on tiettyjeneturyhmien taitava yritys käyttää yhden Annan kuolemaa päämääriensä ajamiseen. Kysehän on ihan tyypillisestä ja Bäckmannin hyvin tutkimasta , sosiologientuntemasta "mallista/toimintatavasta". Annan kuoleman avulla saatiin viritettyäpaniikki, jota tietyt yrittäjät Hautala etunimessä käytti joukkojen kokoamiseen.
On toivottavaa, että Hautalan rahoitusta ja suhteita muihin Putin vastaisiin ryhmiin tarkastettaisiin tämän jälkeen suurennuslasilla, sillä on pelättävää, että sieltä löytyy hämärää. Suomalaisten mieltymys itänaapurin päämiehen arvosteluun estää liian usein terävän tutkimuksen Hautalan kaltaisten vaikuttajien sidosryhmäsuhteista.
Bäckmannin pätevyyttä Venäjä-tutkijana eikukaan vakavasti otettava tutkija ole koskaan kiistänyt. Journalistit ja kiihkeäkansa saattaa turvautua Bäckmannin vähättelyyn, jotta voisivat sivuuttaahelpommin hänen esittämän haasteen ajatella uudella tavalla.”

Ruusuja:

Eioo. Kehuja kirja ei ole vielä saanut, koska kukaan ei vielä sitä edes ehtinyt lukeakaan. Miten jotkut sitten osasivatkaan teilata tämän kustanteen lukematta sitä ensin - eli siis pelkän lehtijutun pohjalta?

Sokerina pohjalla yksi risu:

”-- vaikuttaa ainakin HS:n jutun perusteella niin kömpelöltä räpellykseltä -- ”

No comments. Palaan asiaan luettuani kirjan.

Tämä Helsingin satamassa pyöriminen alkaa tympiä. Taidan nostaa ankkurin...