Näytetään tekstit, joissa on tunniste internet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste internet. Näytä kaikki tekstit

18 huhtikuuta, 2008

Anteeksi, mutta en vain jaksa

Kuvittelemani skenario on käymässä pikkuhiljaa toteen: hetken mielijohteesta perustettu blogi on hiipumassa mukamas kunnianhimoisen kirjoittajansa saamattomuuteen ja sanattomuuteen.
En ole ollut omistautunut tälle blogi -asialle. Johtuneeko sitten opiskelukiireistä ja viimeaikaisesta yllättävästä työelämään siirtymisestä, vaiko mielikuvituksettomuudestani, asian laita ei muutu: tekstiä ei vaan synny kuin liukuhihnalta! Yhden viestin jättäminen kuukauden välein olisi niin lukijoiden kuin itsenikin ajan tuhlausta.
Kirjoittelin blogini ensimmäisessä viestissäni, että pikkupoikana aloittamani (tavallinen) päiväkirja loppui lyhyeen, koskei minulla ollut mitään kerrottavaa. Vuosia on siitä saakka vierähtänyt jo monia, muttei mitään kertomisen arvoista näytä pulppuavan elämästäni - vieläkään. Hyvin näytän siis kasvanneeni henkisesti...
Helpompaa on näillä kapean alan asiantuntijabloggaajilla, jotka keskittyvät kertomaan parhaiten tietämistään asioista. Kuten Joogasta, belgialaisesta keittiöstä, origamista ja ikebanasta, bumerangeista, merirauskuista sun muista kansan syville riveille tuntemattomista asioista. Samalla periaatteella kokemuksilleni ja pähkäilyilleni voisi olla tilausta Minun Venäjäni -blogissa. Enpä vaan ole sinnekään jaksanut kirjoitella... Moskova.Infoonkin voisi jo suunnitella comebackia. Niinpä niin: voisi...
Loppujen lopuksi kaikki on kiinni laiskuudestani. En vain jaksa yrittää!
Katsotaan, jos vaikka joku kärpänen puree minuakin ja rupean sullomaan päätteelleni tekstiä - ja nauttia siitä!
Toivon kaikille "aktiivi"lukijoilleni ja satunnaisille vierailijoillekin hyvää alkavaa kesää ja menestystä sekä onnistumisia yksityiselämään. Jos joku haluaa minulta uutiskirjeen tapaisen viestin blogin uudelleensynnyn johdosta, pyydän lähettämään pyynnön sähköpostiini: leonidas1. (ät) luukku.com
En kai nyt voi enää tehdä muuta, kuin suositella muita linkkejä:

Minun Venäjäni
Moskova.Info
Tempus omnia revelat
Valtakunta
Varnitsa (lehti & järjestö)

En taaskaan jaksa kirjoittaa enempää. Katsokaa lisää ikkunan vasemmasta Majakoita -palkista.

19 maaliskuuta, 2008

Elokuva-arvio: Raja 1918

Katsoin tänään keskiviikkona muiden historianopiskelijoiden kanssa elokuvan Raja 1918. Tekee mieli kirjoittaa filmipätkästä oma arvostelu. Ja miksipä ei?

Tämä tulee olemaan minulle uusi aluevaltaus, mutta rakenteellisen kritiikin antaminen on lempipuuhiani. Tuleepa samalla harjoittelua seminaaria varten.

"Oikeita", ammattilaisten tekemiä elokuva-arvosteluja on internet pullollaan, joten en rupea nyt selostamaan elokuvan juonta. Tämä on vain minun subjektiivinen näkemys.



Päänäyttelijöiden roolisuoritukset jäivät ontoiksi ja melkoiseksi sekundakamaksi. Eikä kyse ole vain siitä, että itse roolihahmot jäivät kaukaisiksi, joihin ei oikein ole samaistuminen. Bahne ja Haapkylä lukevat koko tekstinsä samalla äänenpainolla, olipa kyseessä sitten iloinen/surullinen/järkyttävä kohtaus. Missä tunteet? Päänäyttelijöiden voidaan sanoa jääneen pelkästään yhden mielentilan esittäjiksi. Yleensä tämä ominaisuus jätetään sivurooleille, kun taas päähenkilöiden persoonia syvennetään.

Muutamat sivuroolisuoritukset ovat siis äsken mainitullani mittarilla onnistuneita: pehmeä, ”eiköhän tämä tästä/jospa se siitä kuitenkin” –tyyliin fundeeraava vääpeli Muranen (H-P Björkman) ja sotahullu, Mauserillansa oikeutta oikealle ja vasemmalle viljelevä luutnantti Suutari (L. Nurkse) ovat nappisuorituksia yhden luonteen rooleiksi.

Liityn sankan joukon jatkoksi ja kehun venäläisen näyttelijän, LEONID Mozgovoin suoritusta majuri Gentschinä. Neuvostoliittolaisen näyttelijäkoulun tuoma kyky ja taito näytellä myös ilmeillä, eleillä ja äänellä on kuin kukkiva keidas muiden näyttelijöiden aavikkomaisen kuivien dialogien joukossa. Sen kuuluisan venäläisen intellegentsian ruumiillistumana Gentsch myös puhuu sen suulla syvällisiä (täydet pisteet Donnerille&Bardylle filosofiasta): hän ei erottele rajan seudulla liikkuvia ihmisiä kielen tai univormun perusteella, vaan näiden sivistystason, puhuen barbaarisista sotilaista ja henkevästä sivistyneistöstä. Jussi -ehdokkuus parhaasta miessivuosasta 2008?

Epäonnistumisiin kuuluu mielestäni Risto Kaskilahden takinkääntäjän rooli. Mertarannan isännöimästä urheiluviihdeohjelmasta tunnetuksi tullut impulsiivinen ja räiskyvä Jäsen Är ei mielestäni päässyt oikeuksiinsa tässä sekundassa. Tohtori Perret, tarinan surullisen hahmon ritari, oli sen sijaan paikallaan. Häntä näytellyt Orvo Björninen ei kuitenkaan loistanut ja korosti venäläisittäin hieman epäuskottavasti, mutta osasi välittää sen kuolemaa pakenevan pelonsekaisen tunteen. Tommi Korpelan esittämä haavoittunut punakomentaja oli pelkkänä ”aasinsiltana” Bahnen ja Haapkylän välissä.

Repliikit olivat muuten paikoittain nappiosumia. Murasen ”Kärsiskös ehottaa herra kapteenille, ettei hosuttais?”, Gentschin huokaus ”Suomen suurruhtinaskunta…”. Bahnen esittämän Maaria Linnun kuulustelussa sanoma tahaton anekdootti tulee varmasti elämään lentävänä lauseena historianopiskelijoiden keskuudessa vielä valovuosienkin kuluttua: ”En ole valkoinen enkä ole punainen, vaan olen väritön humanisti.” Yleisö vastasi kuuluvalla joukkonaurulla.

Tässä välissä täytyy muuten hieman haukkua yleisöä: naurua tuli aivan liikaa ja joitakin kertoja myös hieman sopimattomissa, eikä edes kovin hauskoissa paikoissa (Perret´in ”Miten täti jaksaa?” kärsi inflaation jo toisella mainintakerralla). Jokaisella on tietysti omanlaisensa huumorintaju, mutta tällaisissa tilanteissa jokaisen toivoo sälyttämään arvokkuutensa ja muita matkivaksi laumaeläimeksi tekeytymisen sijasta pitävän mölyt mahassaan.

Lavastus oli hieno. Mitä käsikirjoitukseen tulee, niin loppujen lopuksi elokuvaan yritettiin mahduttaa aivan liikaa tapahtumia ja juonenkäänteitä. Alastomien naispunavankien tuleminen palavasta ladosta oli ylivoimaisesti elokuvan oudoin kohtaus. Olen yrittänyt selittää itselleni tapahtuman loogisuutta sillä, että nakuilu oli vain ovela manööveri valkoisten sotilaiden hämäämiseksi. Yksiselitteinen teoriani horjahti, kun sain tietää alastomuuden olevan ohjaaja Lauri Törhösen fetissi. Pelottavaa…

Summa summarum: Kokemus oli todella hyvä! Metrian salit videotykkeineen ovat kuin luotuja tällaisille tempauksille. Tästä voisi tehdä oikein perinteen ja lähteä sotapolulle Montun leffailtoja vastaan. Nautittavan kokemuksen viimeistelivät Jarkon tarjoamat makeiset. Leipää ja sirkushuveja jatkossakin!

10 maaliskuuta, 2008

Flunssalla ja kylmällä säällä on yhteys!

Olen ollut tuota mieltä aina - jo hyvinkin kauan ennen Hesarin tämänpäiväistä uutista. Tekisi kyllä joskus mieli keskustella syvällisiä (ja maalaisjärjellisiä) kaikkien virusologien ja lääkäreiden kanssa tästä syy-seuraus -suhteesta.

Miksi sairastelen flunssaa ja kuumetta AINA talvella, mutten miltei koskaan kesällä? Viime kesänä kuume kylläkin iski keskellä 20 helleasteen puotasäätä, mutta silloin se johtui liian kylmänä nautitusta virvokkeesta ja/tai jäätelöstä. Tulehtunut haavakin oli silloin omiaan alentamaan vastustuskykyäni.

Mutta koskaan en ole kuullut kenenkään saaneen flunssaa tropiikissa!

Nyt pitää lähteä tästä juomaan jotain kuumaa - viikonlopun vuotanut nenäni sai kaverikseen yskähtelyn.

03 maaliskuuta, 2008

Varakas Varkaus

Kylläpä savolaiset ovat onnekasta kansaa: Pieksämäelle rakennetaan Ideapark ja Varkauteen napsahti lottovoitto. Ja varkautelaiset ovat edellisestä ihan tohkeissaan. Taitaapi olla jo useampia kertoja, kun Varkaus sattui onnettaren tielle.

Lisäys 4.3.2008: Varkaus paistattelee julkisuuden valokeilassa uusin voimin, kun Soisalon ylpeys, komisario Jyrki Haapala pääsi tämänpäiväisen Hesarin sivuille.

Enää puuttuu Enson Pallon Suomen kaukalopallomestaruus, WP-35:n nousu mitaleille ja Keski-Savon Paterin nousu mestaruussarjaan.

Pysykää sivuilla! Reportterimme pitävät toisiaan ajan tasalla!

26 helmikuuta, 2008

Oscarit ja Venäjä

Pukkasin pitkään aikaan (älyllistä toimintaa vaatineen) jutun. Käsittelee venäläisten yllättävän suurta roolia tämänvuotisissa Oscar -ehdokkuuksissa.

17 helmikuuta, 2008

Huippujalkapalloa!

Ensi tiistain (TV2 klo. 21.45/yle.fi) Mestareiden Liigan Roma - Real Madrid -ottelua silmälläpitäen:


11 helmikuuta, 2008

Nettivinkki

Ja vaihteeksi harvinaisempaa antia, eli nettivinkki: vööd vaid vebin parhaat ilmaissivut.

07 helmikuuta, 2008

Moskova.Info

Jippii! uudistetut Moskova.Info -sivut ovat lopultakin auki! Kaikki katsomaan!

12 tammikuuta, 2008

Uusi juttu

Ja taas julkaisin jutun Minun Venäjäni -blogissa. Käsittelee suorastaan rajatietoa - venäläistä salibandya. Ei mikään päätähuimaava tutkimus, mutta tulipahan tehtyä.

27 joulukuuta, 2007

17 joulukuuta, 2007

Hyvää joulua!

Ja toivottelen kaikille matkustajille rauhallista joulua ja uutta vuotta!

12 joulukuuta, 2007

Nopsaa!

Heh. Tässä uutisia lukiessani löysin hauskan kohdan:

Puola lupaa lihakiistaan pikaista ratkaisua
Julkaistu: 16.12.2006 HS -osastolla Kotimaa

:
:
:

Venäjä: Lihakiista Puolan kanssa ratkaistu
Julkaistu: 12.12.2007 11:02 HS -verkkolehdessä

Nopeastihan tämä selvitettiin! :D

03 joulukuuta, 2007

Onko amerikkalainen koulutus puutteellista?

Ja seuraavaksi tyylipuhdas naurupommi:



Parhaat kohdat ovat mielestäni 1:05, 4:35 ja 5:48 kohdalla.

28 marraskuuta, 2007

Miljonäärikoira: 40 vuotta myöhemmin

Olin viettämässä luppoaikaa internetissä, kun törmäsin tähän neuvostopiirrettyyn. Vuoden 1964 animaation tarkoituksena on kertoa kapitalismin materialisesta perimmäisolemuksesta.

Päässäni alkoi raksuttaa ja muistin erään samankaltaisen tapauksen sattuneen vähän aikaa sitten. Pieni googletus oli paikallaan ja voilá.



Että tällaista. 60 -luvulla koko tapauksen mahdollisuutta olisi varmaan pidetty järjettömänä.

22 marraskuuta, 2007

Uutismoka

Tulihan se sieltä! YLEn puoli yhdeksän uutiset menivät taas möläyttämään Venäjä-uutisessa. Uutistenlukija sanoo n. 6:50 kohdalla Putinin esiintyneen Yhtenäinen Venäjä -puolueen puoluekokouksessa, vaikka kysymyksessä oli puolueettoman Putinia tukevan liikkeen masinoima tilaisuus.

Eipä toisaalta reportterikaan maininnut tilaisuuden "siviili"luonnetta. Mutta piti tietenkin muistuttaa tuhannen kerran, että Putin toimi KGB:n agenttina (kuulostaa yhä mahtipontisemmalta ja mahtipontisemmalta).

18 marraskuuta, 2007

Suomen stereotypiat: melankolismi, sauna ja TANGO

Löysin sattumalta mielenkiintoisen pätkän juutuupista:



60 Minutes -jenkkiohjelma kertoo suomalaisten olemattomasta sosiaalisuudesta. Tästä videosta löydätte kaikki stereotypiat! Vuosi lienee 1993.

"...more melancholic, more pessimistic country than ours."

12 marraskuuta, 2007

Liukastumisen vaara!

Näin liukkailla keleillä suosittelen teitä lukemaan pienen tietoiskun asiaan liittyen.

Nimim. Kokemusta (ja ruhjeita) on

16 lokakuuta, 2007

Ärsyttävä asia

Haluaisin nostaa päivänvaloon erään (minunkin) hermoja raastaavan, ehkäpä maailman ärsyttävimmän asian.

19 syyskuuta, 2007

Testejä

Koskaan ei ole myöhäistä oppia itsestään lisää! Kas tässäpä pari sivullista testejä. Laadukkaampi ja höntimpi.

11 syyskuuta, 2007

rude goldberg

Ah ja voih! Viime blogittamisestani taisi jo kulua luvattoman paljon aikaa! Yritän olla täst´edes järjestelmällisempi.

Mutta nyt asiaan! Osaako kukaan sanoa, mikä on rude goldberg? Rude Goldberg on edesmennyt jenkkianimaattori, joka keksi piirtää hullunkurisia vempaimia, joiden oli tarkoitus helpottaa jotakin työsarkaa, mutta laite tekikin hommasta vain entistä monimutkaisemman! Hilavitkuttimet nimettiin hänen mukaansa rude goldbergeiksi. Älkääkä yrittäkö väittää, ettette väsänneet mitään vastaavanlaista lapsina!


Esimerkiksi tämä yllä näkyvä automaattinen suuliinanliikuttaja: käsiliike saa leivän ponnahtamaan; papukaija kurkottaa leipää; suola kaatuu ämpäriin; ämpäri saa sytyttimen sytyttämään raketin sytytyslangan; raketi ampaisee taivaan tuuliin; ja käynnistää kellon; jonka heiluri liikuttaa suuliinaa! Simppeliä!

Jokainen on varmaan nähnyt seuraavan legendaarisen Tom ja Jerry -piirretyn, jonka rude goldbergissa on enemmän välivaiheita.



Systeemi on yhtä kiehtova todellisuudessakin! Kas tässä MythBustersien versio (Adam on hyvin, hyvin innostunut):



Kaikkein hienoimmat hökötykset ovat kuitenkin japsien (kuinkas muuten) käsialaa. Monta pientä nokkelaa "rudea". Taustamusiikki on upea.



Ja tietenkin kuuluisa Hondan mainos, joka saatiin purkkiin vasta 605 kerralla!



Kojeita kerrakseen! Ja täältä löytyy asteen verran hyödyllisempiä keksintöjä.